Vehnäset

Tuijottelin pöydällä olleita kasvivärjättyjä lankoja, jotka oli saatu värjäyksen jälkeen taas vyyhdille. Totesin, että sopivathan hyvin yhteen. Lisäksi niistä tuli mieleen perin tuttu värimaisema: syksy.

Kuva teknisesti ottaen on aivan hirveä, kun se on pikaisesti napattu pokkarilla. Pointtina  on kuitenkin se, että eikös vaan nämä ihanat syksyn värit toistu melko tarkasti näissä langoissa...

Siinä olis kosteaa nurmikkoa, ruskeaa vehnäpeltoa, ja hieman harmaata sumua, joka leijailee aamusella pellon päällä. Vihreä on saatu sananjaloista, ruskea katekusta ja harmaa alkannasta. Oli ensimmäinen kerta, kun katekulla ja alkannalla värjättiin. Värit olivat siis hieman yllätyksiä. Alkannasta odotin hieman vahvempaa väriä, ja se olikin ensituntumalta saamassa uudelleenvärjäyksen tuomion. Se kuitenkin sopi täydellisesti toimittamaan usvan virkaa syysmaisemaani, joten siitä muotoutui oikeassa seurassa täydellinen väri. Jos jollakin on kokemuksia alkannalla tai katekulla värjäämisestä, niin kerropa kokemuksista kommentissa!

Joka tapauksessa, tartuin puikkoihin ja aloin neuloa lapasia. Ihan sellaisia perus - raidat ja värit olivat nyt pointtina. Ja äkkiä ne valmistuivatkin ja ne ristittiin pariskunta Vehnäseksi. Ehkä voisi vielä neuloa vuoren sisälle. Ja ehkä lopuista langoista saisi vielä koukkuamalla kivan kaulurin...

Hedera

Olemme edenneet haasteessa sukkiin numero 3. Sukat ovat olleet lähiaikoina jäähyllä erinäisten paitaprojektien myötä. Nämä sukat tosin valmistuivat nopeasti, sillä epätyypillisesti Cookie A:n sukille - malli oli helppo, jopa hieman tylsä. 

Malli: Hedera, by Cookie A. - kirjasta Sukkia. Rakkaudella.
Lanka: Zitron trekking hand art, menekki n. 80g.
Puikot: 2,5mm

Sukista ei nyt ole juuri jälkipolville kerrottavaa. Mallikerta on neljän kerroksen korkuinen ja sitä toistettiin, ja toistettiin, ja toistettiin ja toistettiin...
Positiivista on tietenkin se, että sain kauan marinoituneen langan käytettyä! Näitä yhden kerän ihmeitä löytyy laatikoista nyt hieman liikaakiin. Ja tuo väri, no onhan se nyt aika muheva.

Ja mikä parasta, mulla on uusi kamera. Vanha oli odotetusti korjauskelvoton, joten "jouduin" ostamaan uuden. Hieman on taas säädöissä opeteltavaa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Enpä taida vanhaa kaivata, on sen verran näppäriä juttuja tässä uudessakin lelussa.

Harmaus

Edellisessä postauksessa mainitsin kamerani olevan korjauksessa - tai no, arviossa kannattaako sitä edes korjata. Vaikka alkuinnostuksen jälkeen kamera ei joka päivä käytössä olekaan, huomaan nyt, että sen läsnäoloon on ehtinyt tottua. Kaivelin jopa vanhaa pokkariani laatikoista (se sama kamera, joka innoitti kaikessa surkeudessaan ostamaan järkkärin). Siitä oli kuitenkin akku luonnollisesti lopussa, enkä löytänyt enää laturiakaan mistään. Nostalgian valtaamana aloin selailla vanhoja kuvia, joita koneellani vielä oli.

Löysin - kumma kyllä - harmaansävyisiä otoksia melkoisen paljon...

Ehkä paras väri ikinä. Se vaan saa muutkin värit näyttämään paremmilta - kuten nyt vaikka sinisen! Sinistä lankaa täällä tällä hetkellä tosiaan onkin, sillä indigo-pata valmistui pariinkin otteeseen alkuviikosta. Kuvia ei nyt sattuneista syistä ole, mutta tällä pääsee nyt hieman käsiksi tunnelmaan:

Torquay

Olen viikon myöhässä Ravellenic Gamesien suhteen, mutta eipä tuo taida nyt haitata. Mitalin saaminen kariutui nyt huolimattomuuteen: yllättäen seurasin olympialaisten päätöstä,vaikka kuvittelin pelien vielä jatkuvan seuraavan viikon puolelle! Noh, pääasia on, että aloin tätä puseroa neuloa, sillä se on jo ensimmäisen päivänsä aikana todistanut olevansa neulomisen arvoinen. Klassikko-ainesta siis.

Malli: Torquay (linkki Rowanin sivuille), Rowanin lehdestä nro 47.
Lanka: Hjertegarn Cotton nr. 8.
Puikot: 3mm

Voisi ajatella, että sileän neulominen -vieläpä ilman vyötärökavennuksia- olisi äärimmäisen puuduttavaa, mutta keksin tähän lääkkeen heti alkuunsa. Työprojektia varten kahlattava kirjallisuus edistyi samalla tehokkaasti! Kunhan aukeama pysyy kirjasta avoinna, voivat kädet viipottaa omilla teillään, ja jättää silmät ja aivot keskittymään omiin touhuihinsa. Voisi sanoa elokuun henkeen, että kaksi kärpästä yhden iskulla...

Muokkasin mallia hieman, eli neuloin pidemmät hihat. En juurikaan pidä 2/3-hihoista, sillä ne ovat liian pitkät kuumalla ilmalla ja liian lyhyet kylmällä ilmalla. Lisäksi takin alla ne rullaavat aina kohti kainaloita! Totesin, ettei koskaan tule sopivaa keliä 2/3-hihoille, joten neuloin pitkät. Lisäksi neuloin myös taitteen hihan suuhun, aivan kuten paidan helmaankin. Helmaan pujotin kuminauhan, mutta hihoista tuli muutenkin melko kapeat, joten kiristykselle ei niissä ollut tarvetta. Helman kuminauha saa paidan laskeutumaan hieman laskoksittain, mistä itse tykkään kovasti. Lisäksi ei tarvitse pelätä helman alkavan lepattaa köytön seurauksena - puuvillalla kun on joskus tapana hieman venahtaa.

Ja siitä puuvillasta puheenollen, että on kiva neuloa vaatteita, jotka eivät kutita. Villalankojen neulominen on miellyttävämpää kuin puuvilla, varsinkin jos siinä on mukana pellavaa. Olen kuitenkin huomannut lähteväni liikenteeseen aina se puuvillainen, päällä mukavin neule, kun kutiavat villapaidat ovat jääneet odottelemaan kaappiin. Toki villapaitojakin pidän talven pakkasilla, mutta kyllä sinne takin alle se puuvillaneule vaan melko usein menee. Toki merinovilla menee käyttömukavuudeltaa puuvillan kanssa samaan kastiin, mutta puuvillan etuna taas on huokeampi hinta.

Huomaa kesän jo kääntyvän kohti syksyä, kun vilja on jo aivan ruskeaa (aivan mahtavan väristä mielestäni, siksi vehnäpelto pääsi tuonne kuvienkin taustalle), yöt todella viileitä ja neuleita on pukoilla niin, ettei tajuakaan, koska ne kaikki on ehditty aloittaa. Nyt voisi ottaa elokuun ja syyskuun missioksi sen, että neuloisi keskeneräisiä töitä pois nurkista kuljeksimasta. Siellä on ainakin parit sukkkahaasteen sukat ja muutama paidantekele. Lisäksi ihan hirveästi tekisi mieli aloittaa koukuamalla tehty kauluri ja samanväriset lapaset! Mistäköhän sitä aikaa järjestyisi?

Kuvista kiitokset siskolle - oma kamera kun "hieman" kärsi kosteusvaurioita...

Puolimatka lähestyy!

Oma lajini Ravelryn kansainvälisissä penkkiurheilukisoissa, Ravellenic Games'ssä, on Sweather Triathlon. Lajiin kuuluu kaikki puserot, villatakit yms. Koska olen hamstrannut kaappini täyteen puuvillalankoja, ajattelin ottaa haasteekseni neuloa itselleni puuvillainen pusero. Viime neuleolympialaisissa kaksi vuotta sitten, kärsin nimittäin noviisin kokemattomuudesta, ja valitsin aivan liian helpon haasteen. Silloin työ valmistui jo ennen kisojen puoliväliä. Vahingosta viisastuneena, päätin haastaa itseäni hieman enemmän.

Puseron malli on Torquay, ja se on julkaistu Rowanin lehdessä nro 50, joka on ilmestynyt tammikuussa 2010. Kesäolympialaisten kunniaksi ajattelin puuvillan sopivan paremmin materiaaliksi kuin villan. Lisäksi olen muutenkin päättänyt täyttää vaatekaappini puuvillaisilla neuleilla, sillä olen huono kestämään villan kutinaa. 

Ja kuten kuvista näkyy, olen aika hyvin menestymässä näissä kisoissa. Ei ole pahemmin ollut välineongelmia, aikataulutus on ollut erinomainen, valmistautuminen meni nappiin (tein jopa mallitilkun!) ja motivaatiokin on kohdillaan. Tämä triathlon on siis pyöräilymatkalla(etukappale), kun uinti(takakappale) on jo suoritettu ja juoksumatka on vielä jäljellä(hihat). Näillä näkymin mitalitavoite on hyvin realistinen, mutta ei nuolaista ennen kuin tiputaan pyörän satulasta!