tiistai 21. elokuuta 2012

Torquay

Olen viikon myöhässä Ravellenic Gamesien suhteen, mutta eipä tuo taida nyt haitata. Mitalin saaminen kariutui nyt huolimattomuuteen: yllättäen seurasin olympialaisten päätöstä,vaikka kuvittelin pelien vielä jatkuvan seuraavan viikon puolelle! Noh, pääasia on, että aloin tätä puseroa neuloa, sillä se on jo ensimmäisen päivänsä aikana todistanut olevansa neulomisen arvoinen. Klassikko-ainesta siis.


Malli: Torquay (linkki Rowanin sivuille), Rowanin lehdestä nro 47.
Lanka: Hjertegarn Cotton nr. 8.
Puikot: 3mm


Voisi ajatella, että sileän neulominen -vieläpä ilman vyötärökavennuksia- olisi äärimmäisen puuduttavaa, mutta keksin tähän lääkkeen heti alkuunsa. Työprojektia varten kahlattava kirjallisuus edistyi samalla tehokkaasti! Kunhan aukeama pysyy kirjasta avoinna, voivat kädet viipottaa omilla teillään, ja jättää silmät ja aivot keskittymään omiin touhuihinsa. Voisi sanoa elokuun henkeen, että kaksi kärpästä yhden iskulla...


Muokkasin mallia hieman, eli neuloin pidemmät hihat. En juurikaan pidä 2/3-hihoista, sillä ne ovat liian pitkät kuumalla ilmalla ja liian lyhyet kylmällä ilmalla. Lisäksi takin alla ne rullaavat aina kohti kainaloita! Totesin, ettei koskaan tule sopivaa keliä 2/3-hihoille, joten neuloin pitkät. Lisäksi neuloin myös taitteen hihan suuhun, aivan kuten paidan helmaankin. Helmaan pujotin kuminauhan, mutta hihoista tuli muutenkin melko kapeat, joten kiristykselle ei niissä ollut tarvetta. Helman kuminauha saa paidan laskeutumaan hieman laskoksittain, mistä itse tykkään kovasti. Lisäksi ei tarvitse pelätä helman alkavan lepattaa köytön seurauksena - puuvillalla kun on joskus tapana hieman venahtaa.


Ja siitä puuvillasta puheenollen, että on kiva neuloa vaatteita, jotka eivät kutita. Villalankojen neulominen on miellyttävämpää kuin puuvilla, varsinkin jos siinä on mukana pellavaa. Olen kuitenkin huomannut lähteväni liikenteeseen aina se puuvillainen, päällä mukavin neule, kun kutiavat villapaidat ovat jääneet odottelemaan kaappiin. Toki villapaitojakin pidän talven pakkasilla, mutta kyllä sinne takin alle se puuvillaneule vaan melko usein menee. Toki merinovilla menee käyttömukavuudeltaa puuvillan kanssa samaan kastiin, mutta puuvillan etuna taas on huokeampi hinta.



Huomaa kesän jo kääntyvän kohti syksyä, kun vilja on jo aivan ruskeaa (aivan mahtavan väristä mielestäni, siksi vehnäpelto pääsi tuonne kuvienkin taustalle), yöt todella viileitä ja neuleita on pukoilla niin, ettei tajuakaan, koska ne kaikki on ehditty aloittaa. Nyt voisi ottaa elokuun ja syyskuun missioksi sen, että neuloisi keskeneräisiä töitä pois nurkista kuljeksimasta. Siellä on ainakin parit sukkkahaasteen sukat ja muutama paidantekele. Lisäksi ihan hirveästi tekisi mieli aloittaa koukuamalla tehty kauluri ja samanväriset lapaset! Mistäköhän sitä aikaa järjestyisi?

Kuvista kiitokset siskolle - oma kamera kun "hieman" kärsi kosteusvaurioita...

8 kommenttia:

  1. Tosi hyvännäköinen paita, todellinen käyttövaate! Liian usein tulee neulottua jotain niin erikoista ettei sitä raaski pitää päällä kuin kerran vuodessa...

    VastaaPoista
  2. Todella upea, klassinen neule! Ihana et muutkin harrastaa lukuneulomista :)

    VastaaPoista
  3. Kauniin harmaa peruspusero! Miks mulla ei oo tuollaista? ;D Mä neulon kans paljon lukiessa, mutta kirjoittaessa se ei valitettavasti onnistu - juuri nyt pitäis kirjoittaa opinnäytetyö valmiiksi... :-P

    VastaaPoista
  4. Upea pusero ja upea viljapelto - itse yritän kerätä rohkeutta käydä varkaissa jonkun ohrapellossa, tarvitsisin nimittäin nipun ohraa kranssia varten ;o)

    Lukuneulominen on kyllä kätevää - itse neuloin opiskeluaikana yhtenä syksynä yli 20 villasukkaparia samalla kun luin tentteihin!

    VastaaPoista
  5. Kaunis klassinen pusero! Minäkin tykkäisin lukea ja neuloa yhtä aikaa, mutta en ole vielä keksinyt hyvää käytännön ratkaisua. Siksi neulomisen kaverina tulee vaan tuijotettua tv:tä, se kun ei vaadi ylimääräisiä käsiä.

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia!
    Tuosta lukuneulomisesta sen verran, että oli ensimmäinen kerta, kun sain luettua jotakin neulomisen aikana. Kirja oli sellainen järkäle, että se pysyi auki, vaikka ei siitä kiinni pitänytkään. Lisäksi sivut olivat niin isot, ettei sivua tarvinnut koko ajan kääntää. Kirsille siis hatunnostoni, sillä olen aina ihmetellyt, miten saan kirjan pysymään paikallaan ilman käsiä:D

    VastaaPoista