torstai 29. syyskuuta 2011

Parit

Syksyn väriteema jatkuu myös sukissa, sillä raitavillis sai parikseen raitasukat!


Malli: ihan perussukat
Lanka: kasvivärjätty Gjestal Maija, yhteensä n. 120g.
Puikot: 3mm


Tein tosiaan villatakin pariksi vielä sukat jämäkeristä. Eipä näistä nyt sen kummempaa sanottavaa ole, ihan tavalliset sukat, 60s, ranskalainen kantapää ja sädekavennukset. 

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Tunnustus


Sain ihkaensimmäisen huomionosoituksen blogilleni Elinalta, kiitos tästä!

Tunnustuksen saajan pitää kiittää
tunnustuksen antajaa,
antaa tunnustus 8 bloggaajalle ja kertoa 8 asiaa itsestään, joita ei ole
aiemmin kertonut.


1. En ole koskaan pitänyt askartelusta enkä kuviksesta.
2. Haluaisin kuitenkin kovasti pitää askartelusta (esim. joulukorttien tekemisestä).
3. Haaveilen edelleen open duunista, vaikka se ihan hullua onkin.
4. Rakastan sairaalasarjoja. 
5. Kuuntelen aina silloin tällöin salaa Movetronin Alla koivupuun -biisiä.
6. Pelkään hirveästi hämähäkkejä.
7. Olen saanut kaksi viherkasvia pysymään hengissä jo kaksi vuotta!
8. Menetän totaalisesti hermoni kun tietotekniikka ei pelaa. (tämän sai kokea eilen DNA:n asiakaspalvelu, olen pahoillani siitä)

Ja tunnustus lähtee eteenpäin...

Siinä on nyt vaan kuusi, mutta syytän taas tätä jo manaamaani tietotekniikkaa: hermo ei kestä linkittää useampaa, kun tämä yhteys toimii niin toivottoman hitaasti. 

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Retroilua

Syksyn värimaailma on ihan parhautta! (oikeastaan niin mun mielestä on jokaisen vuodenajan, mut nyt se syksyn värimaailma on parasta, koska syksyhän on nyt) 
Siitä innostuneena valitsin kasvivärjättyjen Maijojen laatikosta syksyvärejä: kahta ruskeaa sävyä ja oranssia!

Ja niistä muodostui sitten raitatakki.


Mallin sovelsin työn edetessä, visiona ihan perus.
Lanka: kasvivärjätty Gjestal Maija, yhteensä 450g. (suopursu: tummanruskea, krapin ja punasipulin jälkiväri: vaalean ruskea, krappi: oranssi)
Puikot: 3,5mm



Ensimmäinen oranssi raita oli ihan kauhean kirkas. Meinasin jo riistää koko neuleen. Päätin kuitenkin pysyä kannassani, että voin käyttää muunkin värisiä vaatteita kuin yksivärisiä harmiata, mustia ja sinisiä. Joten jatkoin neulomista - onneksi - koska pidän tästä lopputuloksesta.


 Mallissa ei ole mitään kummallisuuksia. Hihojen ja vartalon raidat sain sopimaan kohdikkain, kun noukin virkkuureunasta silmukat kainalon kohdalla olevaan oranssiin raitaan ja neuloin siitä ylöspäin. Riistin alareunan virkkauksen pois ja jatkoin hihaa alaspäin. Hiha on mielestäni helpompi neuloa ylhäältä alaspäin, koska kun kainalon kohdan tietää, on hihan leveys helpompi sovittaa oikean kokoiseksi.




Ja voi sitä lankojen päättelemisen määrää...
 

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Ilulainen ensirakkaus

Miltei pari vuotta on vierähtänyt siitä, kun ensimmäisen kerran törmäsin Handun lankoihin netissä. Silloin tilasin silkkimerino-huivilankaa, joka NYT JO varttui aikuiseksi! Siitä tuli huivi.

 Malli: Lilac leaf shawl, kirjasta: Knitted Lace of Estonia by Nancy Bush
Lanka: Handun silkkimerino huivilanka, 100g
Puikot: 3.5mm


  Kirjavan langan vuoksi valitsin kirjasta yksinkertaisimman kuvion. Tuo Nancy Bushin kokoama kirja on täynnä hienoja malleja, joista pitää toteuttaa useampikin. Se on ilmestynyt myös suomeksi.




Yksi ikuisuusprojekti siis valmistui. Olen aloittanut tämän huivin jo joskus helmikuussa, mutta tämän kanssa piti vähän hakea inspiraatiota, kun alkoi saman mallikerran neulominen puuduttaa. Lankakerääkään ei tuntunut pienenevän ollenkaan (siinä oli yhteensä 800 metriä lankaa!)


Näin kesän jälkeen neulekärpänen on taas puraissut oikeen tosissaan. Puikot heiluu joka ilta telkkaria katsellessa. Löysin lisäksi ihanan kirjan kirjan uusiokäytölle. Siinä on tehty vanhoista kirjoista kasseja, korsteita, lasinalusia yms. Ihanaiset sateiset syysillat ja minulla on tekemistä!



sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Indigoa ja morsinkoa!

Kesällä tosiaan oltiin indigovärjäys-kurssilla, ja nyt taidot laitettiin koetukselle myös kotona. Nyt ei voinut maestrolta kysyä apua joka käänteessä, mutta  onnistuttiin silti oikein hyvin. Mallioppilaita siis oltiin ?!?


Kaikkiaan valmistetusta liemestä saatiin miltei 2 kg sinistä lankaa! Tässä narulla niitä nyt roikkuu. Aivan kaikki ei tässä ole, joitain keskisinisiä roikkui toisella narulla. Välissä oleva vihreä oli värjätty aiemmin koivulla, joten keltainen pohja käänsi värin vihreäksi. Loput ovat valkoisia tai harmaita lankoja. Kun liemen ensimmäiseen kastoon laittaa harmaata, tulos on ihanan tumman farkun värinen. Nam. 


Se, mikä kuitenkin oli päivän parasta antia, oli nämä itse kasvatetut morsingot. Laitettiin kesän alussa morsingon siemeniä laatikoihin, ja annettiin niiden kasvaa kaikessa rauhassa kesän ajan. Eipä niistä kovin suurta kasvustoa tullut, mutta lehdet painoivat reilun kilon. Tavoite oli siis saada oman maan antimista sinistä väriä, ja kuinkas sitten kävikään...?


Ensin keitettiin vettä ja liotettiin lehtiä siellä hetken. Liemi oli tässä vaiheessa punertavan ruskeaa, kun lehdet siivilöitiin pois. Joukkoon laitettiin soodaa ja liemi hapetettiin. Pinnalle muodostui n. 5cm:n kerros mintunväristä vaahtoa!


Värjäysprosessi tehtiin aivan kuten idigossa, eli natriumditioniitilla poistettiin liemestä happi, ja liemi muuttui kellerteävänvihreäksi. Lehtiä oli reilu kilo, ja liemi värjäsi 250g lankaa ...





... siniseksi!
Kuva on hieman sumea, kun sekä kuvaajalla että langankäsittelijällä oli riemussa pitelemistä:D Tässä langat siis on juuri nostettu liemestä ja väri muuttuu siniseksi. Lopputulos oli tuollainen, kuin vyyhdin yläreuna kuvassa on. Väri muuttui siniseksi paljon hitaammin kuin indigolla värjätessä. Liekö ero sitten morsingon ja indigon välillä tai siinä, että morsinkoliemi oli tehty tuoreesta lehdestä, ei jauheesta. 


Hapetusvaiheessa en hetkeäkään jaksanut uskoa, että tässä vielä onnistuttaisiin, mutta onneksi tuntemus oli väärä. Toki valmiilla indigojauheella saa enemmän ja halvemmalla, mutta on se aika hienoa saada sinistä lankaa omalla maalla kasvatetusta morsingosta! 


Tähän on hyvä päättää värjäyskesä 2011!