Monkey like's a peach

Joulukuu on ollut hyvää sukkien neulomisaikaa. Nyt on kolmet sukat jo valmistuneet, tosin viimeisimmät ovat vielä viimeistelemättä. On ollut hyvää aikaa ottaa hieman kiinni sukkahaasteen tavoitetta, josta Rhombusten kanssa takkuamalla hieman jäätiin. Epäilin alussa, että 19 sukkaparin neulominen vuoteen olisi tylsää puuhaa - siis sillä ajatellen, että tekisi mieli koko ajan neuloa jo jotain muutakin. Pieni kilpailuhenki kuitenkin lisää sukkien neulomisintoa, ja kauhea sukanneulomisvimma on koko ajan päällä:) 

Hupaisaa - voisi joku kai tokaista.

Malli on Monkey, ja ne taitavat olla suosituimmat sukat Knit.Sock.Love-kirjasta: mallilla on Ravelryn tietokantaan merkitty 16 126 projektia. Hieman ehkä yllättäen, mielestäni. Ovat nämä toki kauniit sukat, mutteivat nyt tuon kirjan mittakaavassa osu minulle ensimmäiseksi silmään. Ovat ne toki helppo neuloa, joten ehkä siinä piilee osasyy. Lisäksi ohje on julkaistu Knitty-verkkolehdessä jo vuonna 2006, joten ovat saavuttaneet suuren yleisön suosion sitä kautta.

Lanka on jälleen värjättyä Maijaa. Tällä kertaa värjäysaineena on ollut sipulin ja krapin jälkiväri. Useimmiten tästä seoksesta tuli aivan keltaista lankaa, mutta tämä yllätti persikan sävyllään. Hieman näytti imelältä kerällä, mutta näyttää paremmalta neulottuna. Lankaa kului n. 130g.

Puikot: 3mm

Näiden jälkeen on valmistunut tosiaan vielä yksi pari, eli neulottuna on nyt 7 paria. Jotta toukokuun loppuun mennessä kaikki olisi neulottu, tarkoittaa se sitä, että jatkossa pitäisi edetä 2,4 sukkaparin kuukausivauhdilla. Käytännössä kahtena kuukautena kolmet sukat ja kolmena kuukautena kahdet sukat. Alkaa näyttää hieman toivottomalta, varsinkin kun alkaa taas opinnot töiden ohella...

Luovutammeko? Emme.

Eipä enää päätä palele

Kummitädiltä(minulta siis) pyydettii pikkuselle korvaläpällistä pipoa suojaksi talven pakkasille, ja toki täti tällaiseen pyyntöön suostui mielihyvin. Pahaksi onnekseen ohje vain oli ranskankielinen, joka ei kuulu tätin kielivarantoon, joten haaste edellytti jonkin verran perehtymistä... Söötinoloinen myssy siitä kuitenkin syntyi, ja pojan päässä näyttää varsin hellyyttävältä. Tämä arvio heitetty siis tietenkin täysin puolueellisesta näkökulmasta! :)

Malli: Ranskalaisesta Ideal #152 -lehdestä. Mallin nimi on Bonnet à visière, eli ranskantaidottoman suomennos olisi lipallinen hattu, tai jotakin sinnepäin. Mielenkiintoistahan tämän pipon neulomisessa olikin juuri se, että ohje oli ranskaksi - enkä osaa sanaakaan ranskaa. Ohjeesta onneksi löytyi kaavio, joten sen ja kuvan perusteella sain pipon tehtyä. Lopputulos muistuttaakin vielä alkuperäistä ohjetta, joten en edes sooloillut kovinkaan paljon omiani! Vähän modasin kavennuksia pidemmiksi, sillä ensimmäinen versio ei mahtunut kunnolla päähän. 

Lanka: Marks & Kattens: Eco Baby Ull, lanka kaksinkertaisena.

Puikot: 6mm

Pikku epeli ei tee pipojensa kuvaamisesta kovinkaan helppoa, sillä lakki lentää melko nopeasti pois, kun sitä sovittelee. Ulkona se sentään pysyy päässä - luultavasti työskentelyä haittaavien käsineiden vuoksi. Lanka on kuitenkin pehmoista ja oiva lanka pipoon. Ensimmäisen yrityksen jälkeen päätin neuloa kaksinkertaisella langalla, ja kutosen puikoilla, jotta neuleesta tulisi tiivis, jotta tuuli ei pääsisi suoraan puhaltelemaan läpi. Lisäksi neuletiheys yksinkertaisella langalla oli päin honkia ohjeeseen verrattuna, vaikka langan piti oikean kokoista ollakin. Liekö ohjeessakin neuvottu neulomaan kaksinkertaisella langalla... tiedä häntä, kielitaito moiseen nippelitietoon ei oikein riittänyt... 

Taas on myös yhden sukat saatu valmiiksi. Niistä seuraavaksi.

BFF

Olen päättänyt skarpata sukkien neulomisessa ja ottaa hieman kiinni aikaa, joka tuhlaantui Rhombuksia neuloessa. Valinta osui epäilyksettä Knit.Sock.Love-kirjan helpoimpaan malliin.

Malli: BFF Socks(linkki Ravelryyn), Kirjasta Sukkia.Rakkaudella. (Knit.Sock.Love)
Lanka: Gjestal Maija, 3 kerää, eli 150g.
Puikot: 3mm

 

Sukat ovat niin perus, että hieman ihmetyttää Cookie A:n kirjasta tällaisten löytyvän. Toki ne on nyt ihan nätit, mutta Cookie A:n tavaramerkiksi on jo vakiintunut mitä monimutkaisemmat kaaviot ja rakenteet. Näiden sukkien takia ei tarvitse edes ohjetta lukea: kuvastaki näkee kyllä kaiken tarpeellisen. Tosin etuna on se, että ne valmistuivat nopeasti ja pystyi antaa puikkojen viuhua ilman suurempia ajatuksia.

 

 

 

 Pahoittelen muuten kerrassaan hirveitä valokuvia. Kuvaushetkellä oli aivan pilkkopimeää, joten ruosteenpunainen värikään ei aivan oikein toistu. Koko komeuden kruunaa ensimmäisen kuvan takana vilkkuva keittiöjakkara, mutta ei anneta sen näin joululoman alkajaisiksi tunnelmaa latistaa:).

Rhombus

Muistatteko vielä, että minulla on tässä pieni sukkahaaste menossa? Noh, unohtumaan se on päässyt ajoittain tekijältäkin. Oikeastaan sekään ei täysin pidä paikkansa, ainoastaan niiden sukkien tekeminen on päässyt unohtumaan. Leikkimielisiä juttuja nyt ei kannata ottaa liian vakavissaan, kun neulominen on iloa tuova harrastus. Kuitenkin pieni vedonlyönti ja kilpailuvietti saa otteeseensa ajoittain: eikä sitä sitten häviämään suorilta jaloilta lähdetä! Kompastuskivekseni on nyt mahdollisesti asettuneet Cookien kirjan sukat Rhombus, jotka olivat kerta kaikkiaan hyvin työteliäät, eikä ollenkaan mukavat neuloa. 

Malli: Rhombus, (linkki Ravelryyn), Kirjasta Sukkia. Rakkaudella, by Cookie A.

Lanka: itse värjätty Gjestal Maija, väriseoksessa krapin ja kokenillin jälkivärit suhteessa sillai suunnilleen.

Puikot: 2,75mm

Lopputulos on päätynyt lämmittämään hyvän ystäväni varpaita sateiselle ja kolealle saarelle, jossa tuli vierailtua pari viikkoa sitten. Toivottavasti ne ovat käyttökelpoiset, sillä itselle sivusuuntaan melko joustamaton neulos ei tuntunut mukavalta jalkaan. Vastaanottajalla on hyvin kaposen jalat, joten ne tuntuivat istuvan paremmin.Kuvio luotiin kavennuksilla ja silmukoiden lisäyksillä, mikä aiheutti neuloessa melkoista vääntämistä. Palmikoidenkin neulominen on yhtä laskettelua tähän verrattuna!

Lisäksi valitsin väärän langan tähän työhön. Siinä vaiheessa, kun kuvittelin, etten ENÄÄ viitsi riistää ja aloittaa toisesta langasta, olisi ehdottomasti niin pitänyt tehdä. Maija "lohkeaa" todella helposti ja neuloessa tahtoi lanka mennä sääpuoleen jatkuvasti. Nämä sukat kannattaa ehdottomasti neuloa tiukkakierteisestä napakasta langasta, ei liian hössöstä Maijasta. Tuntuu, että jälkikin oli epäsiistiä, kun pinnasta tuli pörröistä ja jotkin silmukat tuntuvat venähtäneiltä ja lisäykset rumilta. Kaukaa katsottuna kuvio on ihan kaunis, mutta kun todellisuuden tietää, ei se jaksa kovinkaan lämmittää.

Positiivista näissä nyt ainakin on se, että ne tulivat valmiiksi, ja seuraavat sukat ovat jo hyvin pitkällä! Sukkien neulominen tuntuu taas leppoisalta, kun hampaiden kiristely on ohi! Valitsin kirjasta ne helpoimmat ja ilman aivotoimintaa valmmistuvat sukat eli BFF:t. Simppeliä palmikkoa ja joustinneuletta - sulaa yksinkertaisuutta, ihanaa!

Ainiin, ja nämä olivat tosiaan vasta neljännet valmiit sukat, joten niiden 19 sukkaparin valmistuminen toukokuun loppuun mennessä tuntuu "hieman" epärealistiselta. Noh, puikot heilumaan vaan. Houkutinta edelleen on saada valmiiksi niin monet kuin mahdollista, sillä niin monta sukkaparia kun jää neulomatta, pitää neuloa äidin rumimmista sukkalangoista kuin vain toinen laatikoistaan löytää:D 

 

Boomslang

Tämä on tällainen heräteajatusten sarja -projekti. Ensin ostin langat ihan hetken mielijohteesta: olivat niin kivan väriset yhdessä, ja ajattelin neulovani niistä joskus huivin. Kotiin päästyäni selailin Ravelryssä huiviohjeita, ja yhtäkkiä jo loin silmukoita ja neuloin itselleni huivia. Hassua, kuinka jotkut projektit, joita kovasti suunnittelee ja lopputuotettakin tarvitsisi, jäävät lojumaan käsityökorin pohjalle. Sitten tulee tällasia " en oikeastaan tarvitse, mutta tuosta voisi tulla kiva huivi" -projekteja, jotka valmistuu suunnilleen päivässä. Hassua, tosiaan.

Malli: Boomslang (ravl.link.), tosin ehkä tällaisen nyt saa ilman malliakin neulottua.

Lanka: Vuorelman veto, molempia värejä 100g

Puikot: 3mm

Malli on tosi yksinkertainen, mutta nurjien ja oikeiden kerrosten kanssa kaksivärisestä neuleesta saa hauskan efektin. Voisi tulla aika hieno myös niin, että on melko lähekkäin olevat sävyt...

Talven tähtöset

Ystäväni pyysi tuossa viime talvena neulomaan hänelle sukat. Hän näki eräälle toiselle ystävälleni neulomani sukat blogissani viime talvena ja toivoi itselleen samanlaisia. Olen aina otettu, kun joku pyytää minua neulomaan itselleen jotain, joten suostuin totta kai!

Viime talvi kuitenkin vierähti ohi, eikä sukkia näkynyt, joten tänä syksynä päätin ryhdistäytyä näiden kanssa. Ja valmistuivathan ne lopulta - tosin eivät ihan ennen ensilunta. 

Malli: Dropsin sivuilta, malli nro 110-42
Lanka: Novita 7 Veljestä, viininpunaista 135g ja harmaata 90g.
Puikot: 3.5mm

En olisi itse koskaan valinnut näitä värejä: aluksi jopa hirvitti kuvio, kun se näytti aivan jussi-paidalta. Tähtikuvion alkaessa se vaikutelma tosin hävisi, joten näistä tuli aikast hienot! Pitäisi aina silloin tällöin pyytää jonkun muun valitsemaan värit neuletyöhön ja aloittaa niiden kanssa, vaikka kuinka taistelisivat ensin vastaan. Itse tulee aina tyydyttyä ja valittua niihin tuttuihin ja turvallisiin väriyhdistelmiin, ja siksi positiivisia yllätyksiä harvemmin tulee.

Alan muuten pikkuhiljaa innostua tästä kirjoneuleesta! Ei tunnu enää yhtään niin pahalta kuin aiemmin ja eteneekin jo joutuisammin. Ehkä innostun neulomaan itsellenikin kirjoneulesukat; neulojalta kun ei tässäkään tapauksessa löydy omia kirjoneuleisia sukkia!

Kukakohan auttais?

Päättelisiköhän joku nämä mun puolesta?
Ai ei vai?

Noh, ehkä minä huomenna sitten...



Tänään vielä muutama syksyinen lehti paistatteli harvinaisessa auringonpaisteessa. Vaihteeksi lokakuukin näytti kauniilta.

Syksyn tunnelmaa

On (ainakin) kaksi ihanaa asiaa, jotka väistämättä liittyvät syksyyn: pimeys ja villalangat.

Aloitetaan tuosta pimeästä. Sitähän aina syytetään ensimmäisenä, kun puhutaan suomalaisen syksyn ja talven masentavuudesta. Pimeää on ja varpaatkin palelevat. Mielestäni on nyt kuitenkin niin, että pimeä on lähinnä syksyn pelastus! Pimeä kätkee alleen kaikenmoista, kuten lohduttoman näköiset paljaat puunoksat ja lentelevät risut. Lisäksi vesisateesta kuulee vain äänen ja näkee pisarat lasia vasten.
Pimeys tuo mukanaan tunnelmaa, ja onhan se hienoa istua punaviinilasillisella kynttilän valossa. Eilisillan tunnelmaa kun vertaa tämän aamun harmaaseen vesisateeseen, niin ei tarvitse olla pahoillaan siitä pimeydestä!

Syksyn tuoman viileyden myötä alkavat myös villalangat taas houkutella. Vaikka kesällä jo vannoin täyttäväni vaatekaapin puuvillaisilla ja pellavaisilla materiaaleilla, niin jännästi sitä taas tarttuu kaupasta villalankaa mukaan. Esimerkiksi nämä ihanaiset Pohjan akat, värissä hiekka. Joku saattaisi todeta ruskean olevan se minun talven värini - jälleen kerran.

Siis oikein mukavaa syksyä sinne pimeyden ja villalankojen keskelle!

 

UFOja!

Täällä lentelee pari UFOa. Ei, en istu foliohattu päässä sohvalla, vaan neulon keskeneräisiä projekteja pois nurkista pyörimästä. (UFO tulee siis sanoista Unfinished objects). 
Ufoilu taitaa tarkemmin ajateltuna olla teemana tänä syksynä myös opinnoissa: nyt olisi tarkoitus saada valmiiksi kaikki keskeneräiset osaset tutkinnosta. Sivuaineilua siis tiedossa, ja nyt on mentävä niille kursseille, joita on tullut välteltyä jo joitain vuosia:D

Mutta niihin neuleisiin, nappasin laatikosta alpakkalangasta neulomani villatakin. Projekti oli jumittunut hihoihin, nyt jo toinen on valmiina ja toinenkin kohtalaisessa vauhdissa. Tässä kaiketi aikoinaan alkoi tökkiä epäilys valmiin neuleen koosta. Tekeleestä saattaa tulla hieman pieni minulle, mutta päätin nyt neuloa tämän valmiiksi ja luottaa alpakan venymiskykyyn. Ja jos siitä minulle ei takkia tule, niin katsotaan huolisiko joku muu. 

Lankana on tuo blogini bannerissa oleva lanka. Jos, ja kun, saan tämän valmiiksi, niin lupaan vaihtaa uuden kuvan tuohonkin!  

Syksy on myös aikaa, jolloin haalin hullut määrät kirjoja. Huolimatta siitä, että lukemattomia olisi hyllyssä vielä paljonkin, kirjahyllyyn kummasti eksyy uusia kirjoja. Kirjojen ostovimma koskee sekä romaaneja että käsityökirjoja. Löysin kivan virkkauskirjan, jossa on malleja erilaisiin palasiin ja peittoihin. Olen pienen ikäni haaveillut palapeiton virkkaamisesta, mutta en ole sellaista vielä koskaan saanut valmiiksi. Kerran olen aloittanut, mutta kesken jäi sekin. Yhdet langat ovat jo korvamerkittyinä tähän tarkoitukseen, mutta aika ja malli vielä etsiskelevät toisiaan. Ehkäpä tästä nyt saan inspiraatiota.

Tilauksessa on pari muutakin juttua, mutta katsotaan niitä sitten jahka saapuvat.

Vehnäset

Tuijottelin pöydällä olleita kasvivärjättyjä lankoja, jotka oli saatu värjäyksen jälkeen taas vyyhdille. Totesin, että sopivathan hyvin yhteen. Lisäksi niistä tuli mieleen perin tuttu värimaisema: syksy.

Kuva teknisesti ottaen on aivan hirveä, kun se on pikaisesti napattu pokkarilla. Pointtina  on kuitenkin se, että eikös vaan nämä ihanat syksyn värit toistu melko tarkasti näissä langoissa...

Siinä olis kosteaa nurmikkoa, ruskeaa vehnäpeltoa, ja hieman harmaata sumua, joka leijailee aamusella pellon päällä. Vihreä on saatu sananjaloista, ruskea katekusta ja harmaa alkannasta. Oli ensimmäinen kerta, kun katekulla ja alkannalla värjättiin. Värit olivat siis hieman yllätyksiä. Alkannasta odotin hieman vahvempaa väriä, ja se olikin ensituntumalta saamassa uudelleenvärjäyksen tuomion. Se kuitenkin sopi täydellisesti toimittamaan usvan virkaa syysmaisemaani, joten siitä muotoutui oikeassa seurassa täydellinen väri. Jos jollakin on kokemuksia alkannalla tai katekulla värjäämisestä, niin kerropa kokemuksista kommentissa!

Joka tapauksessa, tartuin puikkoihin ja aloin neuloa lapasia. Ihan sellaisia perus - raidat ja värit olivat nyt pointtina. Ja äkkiä ne valmistuivatkin ja ne ristittiin pariskunta Vehnäseksi. Ehkä voisi vielä neuloa vuoren sisälle. Ja ehkä lopuista langoista saisi vielä koukkuamalla kivan kaulurin...

Hedera

Olemme edenneet haasteessa sukkiin numero 3. Sukat ovat olleet lähiaikoina jäähyllä erinäisten paitaprojektien myötä. Nämä sukat tosin valmistuivat nopeasti, sillä epätyypillisesti Cookie A:n sukille - malli oli helppo, jopa hieman tylsä. 

Malli: Hedera, by Cookie A. - kirjasta Sukkia. Rakkaudella.
Lanka: Zitron trekking hand art, menekki n. 80g.
Puikot: 2,5mm

Sukista ei nyt ole juuri jälkipolville kerrottavaa. Mallikerta on neljän kerroksen korkuinen ja sitä toistettiin, ja toistettiin, ja toistettiin ja toistettiin...
Positiivista on tietenkin se, että sain kauan marinoituneen langan käytettyä! Näitä yhden kerän ihmeitä löytyy laatikoista nyt hieman liikaakiin. Ja tuo väri, no onhan se nyt aika muheva.

Ja mikä parasta, mulla on uusi kamera. Vanha oli odotetusti korjauskelvoton, joten "jouduin" ostamaan uuden. Hieman on taas säädöissä opeteltavaa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Enpä taida vanhaa kaivata, on sen verran näppäriä juttuja tässä uudessakin lelussa.

Harmaus

Edellisessä postauksessa mainitsin kamerani olevan korjauksessa - tai no, arviossa kannattaako sitä edes korjata. Vaikka alkuinnostuksen jälkeen kamera ei joka päivä käytössä olekaan, huomaan nyt, että sen läsnäoloon on ehtinyt tottua. Kaivelin jopa vanhaa pokkariani laatikoista (se sama kamera, joka innoitti kaikessa surkeudessaan ostamaan järkkärin). Siitä oli kuitenkin akku luonnollisesti lopussa, enkä löytänyt enää laturiakaan mistään. Nostalgian valtaamana aloin selailla vanhoja kuvia, joita koneellani vielä oli.

Löysin - kumma kyllä - harmaansävyisiä otoksia melkoisen paljon...

Ehkä paras väri ikinä. Se vaan saa muutkin värit näyttämään paremmilta - kuten nyt vaikka sinisen! Sinistä lankaa täällä tällä hetkellä tosiaan onkin, sillä indigo-pata valmistui pariinkin otteeseen alkuviikosta. Kuvia ei nyt sattuneista syistä ole, mutta tällä pääsee nyt hieman käsiksi tunnelmaan:

Torquay

Olen viikon myöhässä Ravellenic Gamesien suhteen, mutta eipä tuo taida nyt haitata. Mitalin saaminen kariutui nyt huolimattomuuteen: yllättäen seurasin olympialaisten päätöstä,vaikka kuvittelin pelien vielä jatkuvan seuraavan viikon puolelle! Noh, pääasia on, että aloin tätä puseroa neuloa, sillä se on jo ensimmäisen päivänsä aikana todistanut olevansa neulomisen arvoinen. Klassikko-ainesta siis.

Malli: Torquay (linkki Rowanin sivuille), Rowanin lehdestä nro 47.
Lanka: Hjertegarn Cotton nr. 8.
Puikot: 3mm

Voisi ajatella, että sileän neulominen -vieläpä ilman vyötärökavennuksia- olisi äärimmäisen puuduttavaa, mutta keksin tähän lääkkeen heti alkuunsa. Työprojektia varten kahlattava kirjallisuus edistyi samalla tehokkaasti! Kunhan aukeama pysyy kirjasta avoinna, voivat kädet viipottaa omilla teillään, ja jättää silmät ja aivot keskittymään omiin touhuihinsa. Voisi sanoa elokuun henkeen, että kaksi kärpästä yhden iskulla...

Muokkasin mallia hieman, eli neuloin pidemmät hihat. En juurikaan pidä 2/3-hihoista, sillä ne ovat liian pitkät kuumalla ilmalla ja liian lyhyet kylmällä ilmalla. Lisäksi takin alla ne rullaavat aina kohti kainaloita! Totesin, ettei koskaan tule sopivaa keliä 2/3-hihoille, joten neuloin pitkät. Lisäksi neuloin myös taitteen hihan suuhun, aivan kuten paidan helmaankin. Helmaan pujotin kuminauhan, mutta hihoista tuli muutenkin melko kapeat, joten kiristykselle ei niissä ollut tarvetta. Helman kuminauha saa paidan laskeutumaan hieman laskoksittain, mistä itse tykkään kovasti. Lisäksi ei tarvitse pelätä helman alkavan lepattaa köytön seurauksena - puuvillalla kun on joskus tapana hieman venahtaa.

Ja siitä puuvillasta puheenollen, että on kiva neuloa vaatteita, jotka eivät kutita. Villalankojen neulominen on miellyttävämpää kuin puuvilla, varsinkin jos siinä on mukana pellavaa. Olen kuitenkin huomannut lähteväni liikenteeseen aina se puuvillainen, päällä mukavin neule, kun kutiavat villapaidat ovat jääneet odottelemaan kaappiin. Toki villapaitojakin pidän talven pakkasilla, mutta kyllä sinne takin alle se puuvillaneule vaan melko usein menee. Toki merinovilla menee käyttömukavuudeltaa puuvillan kanssa samaan kastiin, mutta puuvillan etuna taas on huokeampi hinta.

Huomaa kesän jo kääntyvän kohti syksyä, kun vilja on jo aivan ruskeaa (aivan mahtavan väristä mielestäni, siksi vehnäpelto pääsi tuonne kuvienkin taustalle), yöt todella viileitä ja neuleita on pukoilla niin, ettei tajuakaan, koska ne kaikki on ehditty aloittaa. Nyt voisi ottaa elokuun ja syyskuun missioksi sen, että neuloisi keskeneräisiä töitä pois nurkista kuljeksimasta. Siellä on ainakin parit sukkkahaasteen sukat ja muutama paidantekele. Lisäksi ihan hirveästi tekisi mieli aloittaa koukuamalla tehty kauluri ja samanväriset lapaset! Mistäköhän sitä aikaa järjestyisi?

Kuvista kiitokset siskolle - oma kamera kun "hieman" kärsi kosteusvaurioita...

Puolimatka lähestyy!

Oma lajini Ravelryn kansainvälisissä penkkiurheilukisoissa, Ravellenic Games'ssä, on Sweather Triathlon. Lajiin kuuluu kaikki puserot, villatakit yms. Koska olen hamstrannut kaappini täyteen puuvillalankoja, ajattelin ottaa haasteekseni neuloa itselleni puuvillainen pusero. Viime neuleolympialaisissa kaksi vuotta sitten, kärsin nimittäin noviisin kokemattomuudesta, ja valitsin aivan liian helpon haasteen. Silloin työ valmistui jo ennen kisojen puoliväliä. Vahingosta viisastuneena, päätin haastaa itseäni hieman enemmän.

Puseron malli on Torquay, ja se on julkaistu Rowanin lehdessä nro 50, joka on ilmestynyt tammikuussa 2010. Kesäolympialaisten kunniaksi ajattelin puuvillan sopivan paremmin materiaaliksi kuin villan. Lisäksi olen muutenkin päättänyt täyttää vaatekaappini puuvillaisilla neuleilla, sillä olen huono kestämään villan kutinaa. 

Ja kuten kuvista näkyy, olen aika hyvin menestymässä näissä kisoissa. Ei ole pahemmin ollut välineongelmia, aikataulutus on ollut erinomainen, valmistautuminen meni nappiin (tein jopa mallitilkun!) ja motivaatiokin on kohdillaan. Tämä triathlon on siis pyöräilymatkalla(etukappale), kun uinti(takakappale) on jo suoritettu ja juoksumatka on vielä jäljellä(hihat). Näillä näkymin mitalitavoite on hyvin realistinen, mutta ei nuolaista ennen kuin tiputaan pyörän satulasta!

2/19 Marilindat

Rhombuksista näyttää muodostuvan varsinainen murhe: kauhean töisevä malli ja oon vielä valinnut punaiset langat! Ne ovat siis edelleen telakalla odottamassa. Marilindat sen sijaan valmistuivat jo. Haasteen sukista siis jo(?) kahdet ovat valmiina.

Malli: Marilinda by Cookie A.
kirjasta Sukkia. Rakkaudella.

Lanka: kasvivärjätty Gjestal Maija, ja väri on saatu lupiineista alunapuretuksella. Väri on heleä vihreä, voisi luonnehtia pastelliksi.

Äitini on saatu myös houkuteltua haasteeseen mukaan. Porkkanana, tai oikeastaan keppinä, meillä on keskenämme sopimus sanktioista, mikäli tavoite ei täyty. Jos 19 sukkaparin tavoite jää vajaaksi, joutuu neulomaan toisen lankavarastosta toisen valinnasta kirjavista sukkalangoista niin monet sukat, kuin vajausta haasteesta on. Täällä ollaan nyt hieman kyllästyneitä ainaisiin pettymyksiin raita/pätkävärjättyjen lankojen kanssa, joten siinä on kannustinta riittämiin!

Ollaan myös pohdittu, mihin oikeastaan sitten sijoitetaan nämä perheeseen ilmaantuvat 38 sukkaparia(naurattaa nyt jo ajatuskin tuosta pinosta). Toki niitä tänä kesänä on tarvittukin, kun ei ne kesäkelit sieltä millään meinaa tulla. Ei ihan hetkeen tarvitse sitten neuloa sukkia itselle;)

Etenemistä laajemmalla rintamalla

Vaikka ekat sukat valmistuivatkin muutamassa päivässä, on seuraavat tökkineet oikein kunnolla. Aloitin Rhombus-sukkia, ja voi sitä lisäysten ja kavennusten määrää. Jos neulomista voi vääntämiseksi kuvailla, niin sitä se todella oli.

Olen kuitenkin niistäkin toisen sukan saanut jo valmiiksi. Näyttää hieman hassulta ilman sileytystä, kun vetää kasaan aika pahasti. Harmittaa myös, kun neulepinta moisen silmukoiden repimisen seurauksena ei ole kovinkaan tasaista. Ehkä se siitä tasottuu ja hukkuu kokonaisuuteen sileytyksen jälkeen.

 Sillä välin aloitin kuitenkin toiset sukat. Ajattelin, että pitkässä juoksussa kaikki sukat tarvitsee tehdä, ja jos joku tökkii, niin ei hukata neulomisaikaa yhden sukantekeleelle irvistelyyn. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa ja aloitti Marilindat.

On niin pastellia ja heleän vihreän väristä lankaa että...

Josko kuitenkin olympialaisiin, tai siis The Ravellenic Games'ien aikaan neuloisi kuitenkin jotakin muuta kuin sukkia. Ollaan rehvakkaita, luotetaan hyvän alun luomaan hyvänolontunteeseen ja jätetään varmistelut sukkahaasteen osalta. The Ravellenic Games on siis aiemmin Ravelympics-kisojen nimellä kulkenut neulehaaste, jossa neulojat ottavat mittaa puikoistaan olympialaisten ajan. Kuitenkin olympiakomitea oli moisesta nimen varastuksesta ravelryläisille suuttunut, koska neulojat heidän mukaansa näin halventavat elämäntyönsä urheilun parissa panostaneita urheilijoita. Lähinnä naurattaa tuokin kohu, koska neulehaaste on kaikkiaan hyvänmielen tempaus ja leikkimielinen sillä varjolla, että seurataan ja kunnioitetaan maailman parhaita ja arvokkaimpia urheilukisoja. Niin tai näin, haaste neulojien osalta on sama, nimi vain on muuttunut. Mietinkin, että voisi neuloa itselleen jonkin kivan puuvillaisen kesäneuleen. Saattaa olla yksi mallikin jo mielessä.

nro. 1: Pointelle

Mainitsin jo aiemmin, että tämä malli on ihan ehdoton suosikkini Sukkia. Rakkaudella. -kirjassa. Enkä oikein osannut nähdä näitä kuin keltaisina. Niinpä näissä sukissa yhdistyivät kauan täydellistä mallia odotellut itse värjätty lanka, ja keltaista lankaa huutava malli. Haasteesta suoritettuna 1/19. Kiihdytys oli kyllä terävä, mutta onhan tuossa matkaa vielä jäljellä...

Malli: Pointelle, kirjasta Sukkia. Rakkaudella. (Knit.Sock.Love) by Cookie A.
Lanka: Gjestal Maija, värjätty sipulin kuorilla.
Puikot: 3mm

Kirjassa on kivasti useampia kokovaihtoehtoja sukille, mikä on monessakin mielessä hyvä asia. Koska kirjan sukat on usein melko monimutkaisia, on silmukoiden lisääminen oikean koon saavuttamiseksi haasteellista. Lisäksi on helpompi myös käyttää hieman paksumpaa lankaa, sillä pienemmällä koolla ja isommalla langalla saa ainakin omaan jalkaani juuri sopivankokoisia sukkia. Kaikki mallit kirjassa ovat ohuille sukkalangoille(2.25-2.5mm), joten kolmosen puikoilla neulottavan Maijan kanssa kannattaa jo valita se pienempi kokovaihtoehto.

Ja koska näitä sukkia on vielä jäljellä se 18, ei haittaa yhtään, että aavistuksen paksummalla langalla tulee neulottavia kerroksiakin hieman vähemmän:)

Taannoin muuten eräs tuttuni ihmetteli, miten jaksan neuloa sukkia näin valtavasti. Hänen mielestään sukat on maailman tylsin neulottava: "eihän niissä tapahdu mitään, muuta kuin kantapään kohdalla". Hymyilin itsekseni ja ajattelin, että eipä ole rouva ilmeisesti löytänyt vielä vaihtoehtoja perussukan mallille. Ja niitä vaihtoehtoja kyllä riittäisi... Ravelrystä hakusanalla 'sock' löytyi äkkiseltään miltei 23,000 mallia, joten eiköhän niitä variaatioita sieltä löydy:)