Kun minä luovun salmiakista!

Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole makeisista vaan kuvioista. Sellaista virhettä en sentään ole tehnyt, että taistelutta olisin salmiakkipussistani luopunut, ehei.

Suunnittelin virkkaavani keittiööni salmiakkiruutuisen maton, mutta jokin siinä tökki. Projektin aloituskin viivästyi, kun tunne siitä, että tulee tehtyä turhaa työtä, painoi takaraivossa. Siispä Pinterestin kuvatarjonta oli olettava apuun, ja graafisia mattokuvioita hakuun. Selvää oli, että kuvion pitäisi olla kulmikas. Lopulta siitä salmiakista ei nyt ihan kokonaan jouduttu luopumaan.

Salmiakkikuviosta jalostui hieman tyylitellympi versio, jossa värialat eivät ole aivan niin suuria ja selkeitä. Jotenkin ne värit vain asettuvat tässä kuviossa hieman paremmin aloilleen. Aijai, kun olen tästä aikast innoissani! 

Olkapäätäni ja rannettani tässä touhussa nyt hieman surkuttelen, mutta jospa sitä vaikka aloittaisi ihan iisisti ja rauhalliseen tahtiin: pari-kolme kerrosta pivässä olisi hyvä tavoite.

Tunika, joka pysyy päällä? Ehei.

Oikein hyvää ja lankaisaa vuotta 2015! Kullekin toiveidensa mukaisissa määrin.

Into neulomiseen löytyi jälleen tuossa joulun korvilla, mutta silti vuosi 2014 oli todella masentava neuleiden saralla: kirjoitin blogiinkin vain 9 tekstiä! Senpä vuoksi jätän ihan suosiolla vuosikatsauksen tekemättä. Otetaanpa tästä nyt opiksi, ja lupaan petrata sekä neulomisen että varinkin blogikirjoittelun suhteen. 

Meillä on perhepiirissä ollut tapana tehdä jokin neulomiseen liittyvä lupaus. Tänä vuonna neulomme toisillemme jotakin suurta ja pientä. Kolmen ringissä jokainen neuloo kaksi projektia: toiselle jotakin työläämpää, esim. villatakin; toiselle sitten jonkin pienemmän projektin. Kaikki saavat itselleen kaksi uutta neulomusta ja myös neuloo kaksi projektia. 

Aloin neuloa äidille tunikaa, jonka malli oli Teetee-lehdessä (2/2014).

Kuva verkkojulkaisusta teetee 2/2014

Langaksi valkattiin varastojen kätköistä Drops Nepal, joka ei sitten soveltunut malliin - ei alkuunkaan. Vaivaiset reilut 400 silmukkaa (hihareikien lisäämisen jälkeen), ja 17 kavennuskertaa myöhemmin tuli ensimmäisen kerran tilaisuus sovittaa tunikaa päälle. Jotenkin oli jo aiemmin alkanut kalvaa mielessä ajatus, ettei kaikki ole nyt ihan kohdallaan. Eikä se sitten oikein sopinutkaan. Kas näin:

Kavennukset ovat tässä vaiheessa kohta tehtynä, eikä esimerkiksi yksi tunikan vaatimuksista - "pitää pysyä päällä" - ole oikein täyttymässä. 

Purkuun siis. Noh, hyvät naurut tästä nyt ainakin saatiin. Tuli mieleen elämäni ensimmäinen paitaprojekti, joka päättyi varsin samanlaisissa tunnelmissa. On ilo huomata kehittyneensä ;)

"Miten meni noin niinku omasta mielestä?"