Torquay

Olen viikon myöhässä Ravellenic Gamesien suhteen, mutta eipä tuo taida nyt haitata. Mitalin saaminen kariutui nyt huolimattomuuteen: yllättäen seurasin olympialaisten päätöstä,vaikka kuvittelin pelien vielä jatkuvan seuraavan viikon puolelle! Noh, pääasia on, että aloin tätä puseroa neuloa, sillä se on jo ensimmäisen päivänsä aikana todistanut olevansa neulomisen arvoinen. Klassikko-ainesta siis.

Malli: Torquay (linkki Rowanin sivuille), Rowanin lehdestä nro 47.
Lanka: Hjertegarn Cotton nr. 8.
Puikot: 3mm

Voisi ajatella, että sileän neulominen -vieläpä ilman vyötärökavennuksia- olisi äärimmäisen puuduttavaa, mutta keksin tähän lääkkeen heti alkuunsa. Työprojektia varten kahlattava kirjallisuus edistyi samalla tehokkaasti! Kunhan aukeama pysyy kirjasta avoinna, voivat kädet viipottaa omilla teillään, ja jättää silmät ja aivot keskittymään omiin touhuihinsa. Voisi sanoa elokuun henkeen, että kaksi kärpästä yhden iskulla...

Muokkasin mallia hieman, eli neuloin pidemmät hihat. En juurikaan pidä 2/3-hihoista, sillä ne ovat liian pitkät kuumalla ilmalla ja liian lyhyet kylmällä ilmalla. Lisäksi takin alla ne rullaavat aina kohti kainaloita! Totesin, ettei koskaan tule sopivaa keliä 2/3-hihoille, joten neuloin pitkät. Lisäksi neuloin myös taitteen hihan suuhun, aivan kuten paidan helmaankin. Helmaan pujotin kuminauhan, mutta hihoista tuli muutenkin melko kapeat, joten kiristykselle ei niissä ollut tarvetta. Helman kuminauha saa paidan laskeutumaan hieman laskoksittain, mistä itse tykkään kovasti. Lisäksi ei tarvitse pelätä helman alkavan lepattaa köytön seurauksena - puuvillalla kun on joskus tapana hieman venahtaa.

Ja siitä puuvillasta puheenollen, että on kiva neuloa vaatteita, jotka eivät kutita. Villalankojen neulominen on miellyttävämpää kuin puuvilla, varsinkin jos siinä on mukana pellavaa. Olen kuitenkin huomannut lähteväni liikenteeseen aina se puuvillainen, päällä mukavin neule, kun kutiavat villapaidat ovat jääneet odottelemaan kaappiin. Toki villapaitojakin pidän talven pakkasilla, mutta kyllä sinne takin alle se puuvillaneule vaan melko usein menee. Toki merinovilla menee käyttömukavuudeltaa puuvillan kanssa samaan kastiin, mutta puuvillan etuna taas on huokeampi hinta.

Huomaa kesän jo kääntyvän kohti syksyä, kun vilja on jo aivan ruskeaa (aivan mahtavan väristä mielestäni, siksi vehnäpelto pääsi tuonne kuvienkin taustalle), yöt todella viileitä ja neuleita on pukoilla niin, ettei tajuakaan, koska ne kaikki on ehditty aloittaa. Nyt voisi ottaa elokuun ja syyskuun missioksi sen, että neuloisi keskeneräisiä töitä pois nurkista kuljeksimasta. Siellä on ainakin parit sukkkahaasteen sukat ja muutama paidantekele. Lisäksi ihan hirveästi tekisi mieli aloittaa koukuamalla tehty kauluri ja samanväriset lapaset! Mistäköhän sitä aikaa järjestyisi?

Kuvista kiitokset siskolle - oma kamera kun "hieman" kärsi kosteusvaurioita...

Etenemistä laajemmalla rintamalla

Vaikka ekat sukat valmistuivatkin muutamassa päivässä, on seuraavat tökkineet oikein kunnolla. Aloitin Rhombus-sukkia, ja voi sitä lisäysten ja kavennusten määrää. Jos neulomista voi vääntämiseksi kuvailla, niin sitä se todella oli.

Olen kuitenkin niistäkin toisen sukan saanut jo valmiiksi. Näyttää hieman hassulta ilman sileytystä, kun vetää kasaan aika pahasti. Harmittaa myös, kun neulepinta moisen silmukoiden repimisen seurauksena ei ole kovinkaan tasaista. Ehkä se siitä tasottuu ja hukkuu kokonaisuuteen sileytyksen jälkeen.

 Sillä välin aloitin kuitenkin toiset sukat. Ajattelin, että pitkässä juoksussa kaikki sukat tarvitsee tehdä, ja jos joku tökkii, niin ei hukata neulomisaikaa yhden sukantekeleelle irvistelyyn. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa ja aloitti Marilindat.

On niin pastellia ja heleän vihreän väristä lankaa että...

Josko kuitenkin olympialaisiin, tai siis The Ravellenic Games'ien aikaan neuloisi kuitenkin jotakin muuta kuin sukkia. Ollaan rehvakkaita, luotetaan hyvän alun luomaan hyvänolontunteeseen ja jätetään varmistelut sukkahaasteen osalta. The Ravellenic Games on siis aiemmin Ravelympics-kisojen nimellä kulkenut neulehaaste, jossa neulojat ottavat mittaa puikoistaan olympialaisten ajan. Kuitenkin olympiakomitea oli moisesta nimen varastuksesta ravelryläisille suuttunut, koska neulojat heidän mukaansa näin halventavat elämäntyönsä urheilun parissa panostaneita urheilijoita. Lähinnä naurattaa tuokin kohu, koska neulehaaste on kaikkiaan hyvänmielen tempaus ja leikkimielinen sillä varjolla, että seurataan ja kunnioitetaan maailman parhaita ja arvokkaimpia urheilukisoja. Niin tai näin, haaste neulojien osalta on sama, nimi vain on muuttunut. Mietinkin, että voisi neuloa itselleen jonkin kivan puuvillaisen kesäneuleen. Saattaa olla yksi mallikin jo mielessä.