keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Järjestys olla pitää!

Täällä on siirrytty sisustuspuolelle - tosin ihan pikaisesti vaan. Huomasin tarvitsevani erinäisen määrän koreja, jotka saattaisivat pitää tavaroitani jossakin järjestyksessä. Minulla on paha tapa kiireessä toteuttaa ajatusta "lasken sen nyt hetkeksi tohon", ja sitten paniikissa haetaan avaimia, puhelinta, johtoja, lappusia ja lippusia... Kun nyt edes periaatteessa on mahdollisuus säilyttää kyseisiä tavaroita niille kuuluvilla paikoilla, toivon arjen paniikkitilanteiden vähentyvän muutamalla. Apureinani toimivat nimittäin nykyisin nämä yksinkertaisuudessaan edustavat korit.



Malli: Novita kesä 2012 lehdessä.
Materiaalina ontelokudetta
koukku 9mm




Ihania pikkusia projekteja: valmistuu yhden telkkariohjelman aikana! Kudevyyhdin kerimiseen yhden naisen voimin taisi kulua enemmän aikaa kuin itse virkkuuseen. Ontelokuteen työstäminen käy hyvästä hartiajumpasta, sillä koukkua saa ihan tosissaan pidellä: normaalit otteet kun eivät ihan tähän kokoluokkaan riitä. Ei myöskään mitenkään helppo projekti ottaa mukaan, kun kilon kerä kudetta ei ihan käsilaukkuun meinaa mahtua... Nämä tulevat saamaan vielä muutaman kaverin, ehkä pari vihreää vielä olohuoneen hyllylle. 


Täällä niin tehdään nyt muutakin kuin sukkia! Mahtavaa!

Hyvää juhannusta kaikille!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Palkintokaffeiden aika



  
Tähän kollaasiin ja postaukseen päätän juhlallisesti ja virallisesti sukkahaasteen päättyneeksi. Noooooo-in.

Hieman vielä heränneitä ajatuksia aiheesta.

Heti kesäkuun alusta olin ehdottoman hukassa, kun en tiennyt, mitä olisin alkanut neulomaan, että sitä tosiaan voi neuloa muutakin kuin sukkia, ja lankojakin on sukkalankaa paksumpaa, kaikki puikot olivat hukassa ja ne keskeneräiset työtkin tungettu jonnekin kaapin perälle. Vuoden aikana ehti autuaasti unohtamaan kaikki mallit, joiden toteuttamista olin suunnitellut. Piti ihan pinnistää, että edes löysi kaikki keskeneräiset kaapeista, joiden avulla ajattelin taas päästä kiinni neulontahypeen. Sitä nimittäin niin helposti lopetti suunnittelevansa minkään muun vaatekappaleen neulomista, kun seuraava projekti löytyi samasta sukkakirjasta. Ravelryn selaaminenkin jäi lähes kokonaan. Lankakaupoissakaan en ole montaa kertaa vuoden aikana käynyt, sillä sukkalankoja on ihan valikointiin saakka omastakin takaa. 

Suosittelen ehdottomasti ryhtymistä tällaiseen projektiin, mikäli hieman haluaa irtiottoa normista rytmistä. Toisaalta sitten vaarana on pieni leipääntymisen riski, jolloin ei jaksa enää niin innostua uuden aloittamisesta. Minulla ainaisena kilpailuhenkisenä ihmisenä tällainen haaste tarjoaa jännitystä siinä, että onnistunko itselleni asettamani tavoitteen toteuttamisessa, mutta ilman sitä sukat olisivat jo monta kertaa lentäneet sohvan taakse! Luovaa ja leikkimielistä hulluutta siis tarvitaan – tosin niitä tuntuu aika monesti neulojilta myös löytyvän.

On myös se todettava, ettei 19 sukkaparin neulominen vuoteen ole juttu eikä mikään. Jäin tosin kaksien sukkien päähän, mutta talvella minulla oli miltei kahden kuukauden tauko neulomisesta, ja jos sen olisin käyttänyt hyväkseni neuloen edes silloin tällöin, niin sukat olisivat valmistuneet varmasti. Teknisesti homma ei ole siis mahdoton, jos vaan jaksaa pitäytyä asiassa säännöllisesti, eikä muualtakaan tule vapaa-aikaa rajoittavia projekteja.

Loppukiteytykseen nostan seuraavat asiat: 
 
- Sukkia on nyt niin moneen lähtöön, ettei lähitulevaisuudessa pääse varpaat palelemaan.
- Värjättyjä sukkalankoja on huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna!
- Sitä taas nauttii uudella innolla neulomisesta ja toteutettavien mallien suunnittelusta jne.
- Tuli todettua, että Cookie A. on sukkien suunnittelijana nero.
- Taisin itsekin oppia kaikenmoista!

Ja nyt juhlistamaan päättynyttä työtä kaffeen ja keksitarjoilun muodossa. 

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Stricken

Sukkaprojekti haasteeni pari n:o 17/19. Jäivät siis myös viimeiseksi sukkapariksi tämän sekoilun puitteissa.


Malli: Stricken / Sukkia.Rakkaudella. / by Cookie A.
Lanka: morsingolla värjättyä Novita Nallea 100g.
Puikot: 3mm


Aika lailla ihastuin näihin sukkiin. Olihan niiden neulominen taas hieman viitseliäisyyttä vaativaa, mutta silti. Ovat kuvioidensa kanssa jotenkin niin viimeistellyt. Ja tuo kantapää on hieno. Sen on tässä vuodessa oppinut, että aina sitä kantapäätä ei tarvitse rajata pois kuvioista. Ja vaikka olen valitellut tuon nurjan puolen pitsineuleen/palmikon neulomisen hankaluudesta, niin siihenkin oppii. Kaavion lukemien  "väärin päin" sujuu jo paljon nopeammin, eikä se neuleen hahmottaminen ole enää yhtään niin hankalaa. Useimmiten olin jopa täysin varma, että oikein menee. Ei tarvinnut enää koko ajan kurkkia oikealta puolelta, että miltäs tämä nyt näyttää. Sitä on aina mukava huomata kehittyneensä!


Lanka on värjätty itse kasvatetuilla morsingoilla. Indigovärjäykseen tutustumisen jälkeen se tuntui täysin luontevalta alkaa kasvattaa kukkalaatikoissa morsinkoa, ja hieman taas haastaa itseään värjäyspuuhissa. Tarkemmin kyseisestä prosessista löytyy juttua täällä. Luonnon täyteläinen vihreä antaa mukavasti kontrastia kuvissa. Ja että tämä luonto onkin vihreää! Sitä joka päivä jaksaa aina vaan hämmästellä.


Huomaan tässä, etten oikein osaa enää sanoa mitään itse sukista... Peräkkäin kun neuloo ne 17 sukat, niin ei oikein keski enää mitään uutta ja briljanttia. Kummaa. 
Hiukan kuitenkin modasin mallia tuon jalkapöydän palmikon kanssa. Ohjeessa siihen on erilainen palmikko, mikä mielestäni ei näyttänyt hyviltä sukissa. Näissä on jo niin monenmoista vääntöä palmikoissa, etten enää halunnut neuloa erilaista palmikkoa vielä jalkapöytäänkin. Jatkoin siis tuon varren palmikkoa myös jalkapöydässä, ja hyvä niin. 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Clandestine

Hienoa tässä projektissa oli muun muassa se, että tulipahan neulottua sellaisia sukkia, joita olen jo pitkään suunnitellut tekeväni. Clandestinet olivat varmaan ensimmäisiä sukkia, jotka Ravelryssä laitoin suosikkeihini suunnitellen samalla, että tuollaiset pitää ehdottomasti neuloa. Muutama vuosi siinä meni, mutta valmistuimat - ihan niin kuin suunnittelinkin.



Malli: Clandestine, Sukkia.Rakkaudella. Cookie A.
Lanka: (Aaaaaivan mahtavan värinen) sananjaloilla värjätty Gjestal Maija.
Puikot: 3mm
 

Tuntuu hiukan hassulta sovitella sukkia jalkaan helteillä. Ehkä siksikin tuo toukokuun loppu ei sitten innoittanut yltiömäiseen kiriin neuloa ainakin vielä yhdet sukat valmiiksi... Nämä valmsituivat jo toukokuun alussa, mutta tämä kuvaaminen on hieman taas viivästynyt. 

Pidän tästä mallista, tosin en vielä ole sileyttänyt sukkia, joten kuvio on kuvissa vielä hiukan huonosti näkyvillä. Malli nyt ei ole se kirjan haasteellisin, mutta ei auta kun ihailla Cookie A:n intoa ja osaamista mallien suunnittelussa. Ohjeiden tarkkuus tapaa olla tarkempaa englanninkielisessä tuotannossa, kuin esimerkiksi suomalaisissa lehdissä. Siksi näitäkin sukkia on oikeastaan todella helppoa neuloa - tarvitaan ainoastaan hieman viitseliäisyyttä tehdä palmikkoa, pitsineuletta tms. Pari kertaa koitin hieman soveltaa ja oikaista, mutta aina huomasin pääseväni helpommalla ohjetta seuraamalla. Suomalaisten lehtien ohjeita lukiessa aina hieman hymyilyttää ja omatoimisuus puskee pintaan, kun ohje neuvoo näin: Neulo kantapää. Päätä silmukat, kun sukka on halutun pituinen. Että jos joku nyt aloittelee sukkien neulomista ensi kertaa, niin kannattaa nähdä vaiva ja valita joku muu kuin suomalainen lehti tähän tarkoitukseen...
Noniin, pointti oli taas kehaista Cookie A.:n mallien selkeyttä. Mitenköhän taas ajauduin täysin sivuraiteille?



Yhdet sukat on vielä tulossa esittelyyn, eli numerot 17. Sen jälkeen kirjoittelen hieman loppuraporttia projektista.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Taistelun tauottua...

Taistelu on loppunut, puikot on laskettu käsistä ja mieli toipuu edelleen projektin jälkeiseen aikaan. Sukkahaasteeni on siis loppunut eiliseen, eli toukokuun loppuun. Viime vuonna sain Cookie A:n sukkakirjan Sukkia.Rakkaudella. -kirjan nimpparilahjaksi, ja siitä huumaantuneena uhosin neulovani kaikki mallit yhden vuoden aikana. Siitä sitten syntyi haaste, joka päättyi eiliseen viimeistelykiriin. 

Tämän ja edellisen postauksen välissä on jälleen muutettu ja saatu myös suoritettua viimeisiä tenttejä pois. Tilanne ei ehkä ollut aivan optimaalisin viime hetken sukkaneulontasähläykselle, mutta kukapa käski jättää kaiken viime tinkaan? Muuton jäljiltä myös kameran siirtopiuha on hukassa, joten en ole viimeisistä sukista saanut tänne kuvia ladattua. Yhdet on vielä kuvaamattakin, joten viimeiset sukkasaavutukset visualisoidaan sitten seuraavassa kirjoituksessa. 

Haasteen lopputuloksesta paljastan sen verran, että ihan täyden kympin suoritukseen ei ihan ylletty, eli parit jäi vielä neulomatta. 

Puhelimen kätköistä kuitenkin löytyi kuva edellisistä kotimaisemista ja toukokuun alun hämärtyvästä illasta. Sen välittämissä tunnelmissa kesäkuuhun, ja kohti uusia neulehaasteita.