Neulojan kevät

Tiedättekös, on aika hienoa olla neuloja marraskuussa. Vaikka syksy on pimeimmillään, minulla on ainakin hieman kevättä rinnassa! Siis symbolisella tasolla. Langat huutelevat pussukoista kovempaa kuin pitkään aikaan. Vähän niin kuin luonto keväällä, niin piristeenä toimivat nyt langat.

Tässä on eletty sellaista syksyä, että kevään jälkeen ajattelin, ettei tästä kiireisemmäksi voi mennä. No meni. Mutta nyt on aika vetää hieman henkeä. Sitä pahimman kiireen keskellä suree, että iskeeköhän se neulekipinä enää lainkaan, mutta ihan turha sitä on kaiketi murehtia, sillä iskeehän se -  jahka ehtii.

Neuleinnostuksessani on hieman myös sellaista kevätsiivouksen henkeä. Aloin neuloa muutamien viime kesien aikana kasvivärjättyjä lankoja raitalapasiksi. Niitä tulee ihan sarjatuotantona. En todellakaan tiedä, kuka näitä tulee käyttämään, mutta kiva niitä on neuloa. Värien yhdisteleminen on tässä se suurin ilo. Kasvivärit kun sointuvat yhteen aivan toisin kuin teollisesti värjätyt langat.

Ja se tunne, kun varastoja pitkään täyttäneet langat tulee neulottua viimeistä vyyhtiä myöden... Oijoijoi!

Noh, marraskuun valo nyt on... Tai siis kun sitä ei ole. Varsinkin kun kuvat on otettava sitten vielä iltakahdeksalta... 

Vehnäset

Tuijottelin pöydällä olleita kasvivärjättyjä lankoja, jotka oli saatu värjäyksen jälkeen taas vyyhdille. Totesin, että sopivathan hyvin yhteen. Lisäksi niistä tuli mieleen perin tuttu värimaisema: syksy.

Kuva teknisesti ottaen on aivan hirveä, kun se on pikaisesti napattu pokkarilla. Pointtina  on kuitenkin se, että eikös vaan nämä ihanat syksyn värit toistu melko tarkasti näissä langoissa...

Siinä olis kosteaa nurmikkoa, ruskeaa vehnäpeltoa, ja hieman harmaata sumua, joka leijailee aamusella pellon päällä. Vihreä on saatu sananjaloista, ruskea katekusta ja harmaa alkannasta. Oli ensimmäinen kerta, kun katekulla ja alkannalla värjättiin. Värit olivat siis hieman yllätyksiä. Alkannasta odotin hieman vahvempaa väriä, ja se olikin ensituntumalta saamassa uudelleenvärjäyksen tuomion. Se kuitenkin sopi täydellisesti toimittamaan usvan virkaa syysmaisemaani, joten siitä muotoutui oikeassa seurassa täydellinen väri. Jos jollakin on kokemuksia alkannalla tai katekulla värjäämisestä, niin kerropa kokemuksista kommentissa!

Joka tapauksessa, tartuin puikkoihin ja aloin neuloa lapasia. Ihan sellaisia perus - raidat ja värit olivat nyt pointtina. Ja äkkiä ne valmistuivatkin ja ne ristittiin pariskunta Vehnäseksi. Ehkä voisi vielä neuloa vuoren sisälle. Ja ehkä lopuista langoista saisi vielä koukkuamalla kivan kaulurin...

Lapasia

Tasan vuosi sitten aloitin lapaset. Suunnitelma oli tehdä niistä vuorelliset, koska viime talvihan oli h...yvin kylmä. Noh, lapaset eivät koskaan valmistuneet viime talven pakkasiin. Tänä syksynä sain neulottua päälliset valmiiksi, vieläkin vuoret kuitenkin uupuivat.

Itsehän en näitä vuoria koskaan saanut nelotuksi, mutta osasin pyytää apua äidiltä. Näin siis vuoretkin valmistuivat ja lapaset pääsivät vihdoin keskeneräisten projektien lisalta pois. Tuntuu jotenkin juhlalliselta pyyhkiä blogini oikeasta reunasta keskeneräisten projektien kohdalta nämä `lapaset Gjestal Maijasta`.

Lankana päällisissä on Gjestal Maija, jota meni n. 80g. Vuoret on tehty Novitan Woolista, sitä kului n. 75g.

Kuvion olen kaivanut jostakin neulonnan käsikirjasta (sekin on päässyt tässä matkalla jo hukkumaan).

Viime postauksen jäljiltä on myös koukkuaminen edistynyt. Kokeilut eteneivät lapasiin, jotka erinäisten sovellusten jälkeen näyttävät tältä:

Lapasten aloitukseen tein 36 kjs. Toisella kerroksella virkkasin kiinteitä silmukoita, joista sitten noukin ensimmäisen koukutun kerroksen. Lapasissa on siis 36 silmukkaa. Koko sopii siroon naisen käteen, joskin lapaset luonnollisesti ovat hieman erikokoiset, sillä toisen virkkuujälki on piukempaa. Koukku oli kokoa 4-4,5mm.

Lankana näissäkin lapasissa on Gjestal Maija, molempia värejä meni inasen alle kerä, eli yhteensä 100g. Lapaset oliva niin soukat, että ilman peukalokiilaa ne eivät olisi mahtuneet käteen. Siispä lisäsin joka toinen kerros kaksi silmukkaa. Lisäyksiä tein yhteensä 6 kertaa. Ehkä yksi vähemmänkin olisi riittänyt, mutta mieluummin inasen liian iso kuin liian pieni peukalo on parempi.

Sitten täällä on myös"joulutouhut" alkaneet. Tämän joulun ehdottomasti kuumi buumi ovat neulotut joulupallot, joten tottahan toki mekin olemme niitä neuloneet.

Olen tilannut jo Arnen ja Carloksen kirjan, mutta alan jo hermostua toimitusajan pituuteen. Tilasin englanninkielisen teoksen brittiläisestä nettikaupasta, ja toivotaan tällä viikolla saapuvaksi! Odotin perjantaihin asti, mutta sitten kärsivällisyyteni loppui muiden neuloessa ihanaakin ihanampia palloja:D Kävin hakemassa Hesarin sivuilta yksinkertaisen ohjeen palloista ja tein muutaman.

En viitsinyt edes alkaa sovittamaan kirjoneulekuvioita palloon, sillä sitä vartenhan minä sen kirjan olen tilannut! Tyydyin siis yksinkertaisempaan sovellukseen, ja tein yksivärisiä ja raitaisia. Pallot on aika ihastuttavia! Olen myös sitä mieltä, että miltei kaikki näyttää paremmalta lasipurkissa, niin myös pallot! Kippaan voisi myös laittaa pienet jouluvalot, niin pallot näkyisivät myös pimeällä.

Siis lisää palloja - ja lamput.