maanantai 16. joulukuuta 2013

Into palasi taloon

No jopas vierähti taas tovi edellisestä postauksesta. Olen kyllä kovasti neulonut, mutta lähinnä sellaista rutiinijuttua ja tonttutouhua. Lapasia syntyi liukuhihnalta enkä jaksanut niistä edes ottaa kuvia marraskuun pimeyden keskellä. Pakkasin langat muovipussiin ja nappasin sieltä aina materiaalin seuraavaan projektiin edellisen valmistuttua. Sellainen on mekaanista touhua: kaikki hauskuus, kuten Ravelryn ohjetietokannan selailu, haaveilu ja suunnitelmien tekeminen jää kokonaan välistä. 

Minulle tuli alksyksystä sisustusinto, ja makkarin värimaailma muuttui. Kaiken muun sain sovellettua vanhasta tai ostettua sopuhintaan kaupasta, mutta en löytänyt sopivan värisiä sohvatyynyjä. Siispä marssin lankakauppaan, ja johan alkoi löytyä. Aloin hirveällä innolla virkata palasia tyynyihin, mutta tämä homma jäi kiireisempien asioiden tieltä kesken. Olen koko syksyn pedannut sänkyyni kaksi tylsää ja väärän väristä tyynyä, mutta nyt tämäkin asia laitetaan kuntoon. 


Värit on kerta kaikkiaan niin ihanat ja yhdessä ah, niin täydelliset. Kyllä kelpaa virkata.

Lanka on Pirkanmaan kotityön ohuempaa Pirkka-lankaa ja palasen malli on nimeltään Afrikan kukka. Ajattelin tehdä kaksi tyynyä: vaihdan turkoosin ja punaruskean paikkaa, kun en osannut päättää kummin päin ne sopisivat paremmin. Ja kun en osaa päättää, otan molemmat. Ongelma ratkaistu.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Syksyn värit

En ole ainoa, joka on huomannut tämän syksyn väriloiston. Olen miettinyt, että enkö ole huomannut moista aikaisempina vuosina ja onko nyt vain tullut liikuttua enemmän ulkosalla. Laajempaan mielipiteeseen nojaten: on tämän syksyn kaunis ruska kuitenkin harvinaisen kaunis. 

Olen harrastanut uuden autottoman tilanteeni vuoksi aiempaa enemmän pyöräreissuja, ja olen ääneen huokaillut väriloiston lisäksi ihania usvaisia syysilmoja. Ehdin eilen vielä nappaamaan pari kuvaakin: täällä kun jo lehdet ovat melkein pudonneet.





syksyn satoa parvekkeella

Neulerintamallakin mennään syksyisien värien linjalla. Koukulla on jonkinlaisen tuubikaulurin tekele. Tiedä tosin, mitä siitä lopulta sitten tulee.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Seven Sisters Pullover

Ja paitaa pukkaa.

(pahoitteluni moisesta nyrpeästä ilmeestä;))
Malli: Seven Sisters Pullover / Interweave Knits, Fall 2013.
Lanka: Drops Safran, n. 450g.
Puikot: 3mm


Tässä puserossa loksahti oikeastaan kaikki kohdalleen. Olin pitkään katsellut Drops Safran -langalleni sopivaa pusero-ohjetta, ja kun syksyinen IK tipahti postiluukusta, niin homma oli sitä myöden selvä. Lanka on hieman ohuempaa, mitä ohjeessa on käytetty. Tein muutaman silmukan ylimääräistä ja niin siitä sitten tulikin juuri sopivan kokoinen. 


Neule kerta kaikkiaan täyttää kaikki kriteerini ihanalle käyttöneuleelle: yksinkertainen ja käyttökelpoinen, mutta kuitenkin varustettu sillä "pienellä jujulla". Ihastun aina näihin sileän neuleen pintoihin, jossa on pieni mauste jossakin helmassa, hihassa tai rakenteessa. Tässä neuleessa se jokin löytyy paidan sivusta, jossa raidat kavenevat kohti kainaloa. Muuten neule onkin sileää neuletta ilman sen kummempia muotoiluja.


Olen myös ensi kertaa elämässäni rakastunut punaisen sävyyn. Viininpunainen on kerta kaikkiaan hieno väri! Se sopii mainiosti harmaan, ruskean ja tummansinisen kanssa, ja tuo väriskaala on kerrassaan runsaasti edustettuna vaatekaapissani. Uudet lempparihousuni ovat siis viininpunaiset pöksyt. Ja nyt niiden parina on uusi lempparipuseroni.


Seuraavaksi puikoilta on tulossa hieman pienempää projektia. Monen valmistuneen projektin jälkeen vaivaa jälleen startiitti. 

Syksy on sitten ihanan inspiroivaa aikaa!

torstai 3. lokakuuta 2013

Raine

Onpas taas hyveellinen olo: jälleen valmistui yksi käsityökorieni vakioasukas, Raine. Raine, ihan suomalaisittain lausuttuna, on viihtynyt koriasukkaana jo tammikuusta 2012. 
Rainen kanssa meillä on ollut hieman on-off -suhde nyt siis jo miltei kaksi vuotta.Yksiin me sitten lopulta kuitenkin päädyttiin. Näin ikään:



Malli: Raine / Kim Hargreaves
Lanka: Rowan Felted Tweed dk. Menekki reilut 6 kerää, eli n. 330g.
Puikot: 3,5 mm



Pitkästä aikaa noudattelin ohjetta ihan prikulleen. Tai näin ainakin oletan, mutta Hargreaves'n tyyli kirjoittaa ohjeitaan on hieman erilainen tottumuksiini nähden, joten olen saattanut oletella asioita ihan omin päin. Suunnilleen samalta lopputulos näyttää ja sopii hyvin päälle, joten väliäkös tuolla sitten loppuviimeksi. Kim Hargreaves'n mallit kuuluvat omiin suosikkeihini, ja usein aloitan villatakkikuumeeni parantamisen hänen mallistoaan selaamalla. Ensimmäistä hänen malliaan neuloessani kyllä ihmettelin ohjeiden kirjoitustyyliä (jotenkin sen kaiken voisi sanoa helpommallakin), mutta tottuu siihenkin kyllä. 



Neule valmistui juuri sopivasti syksyn kylmeneviin ilmoihin. Tällainen vyötäröpituinen neuletakki minulta on vielä puuttunutkin, joten tarpeeseen tuli tämä. Värikin on aika ihana. Tosin epäilyttävästi tunsin itseni sammaloituneeksi. Taannoin vaatekaapistani löytyi hyvinkin paljon vihreää, mutta nyt tämä taitaa olla ainoa laatuaan. Langan väri tässä alimmassa kuvassa on hieman haalea, ylemmät kuvat vastaavat paremmin todellisuutta.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Katoava luonnonvara

Minneköhän kaikki hukkaan menneet sukkapuikot ovat lopulta päätyneet? Jossain, melko lähellä minua, on paikka, jossa on paaaaljon sukkapuikkoja. Sinne voi olla teleportti ehkä minun sohvassani tai säilytyslaatikossani. Lopputuloksena on se, että käyn hyvinkin usein ostamassa uusia puikkoja. Onneksi ne eivät ole ehtyvä luonnovara - katoava kylläkin.


Kuitenkin, 
Onni on ihanat puikot. 


Ja syksy. Ja kärpässienet nurmikolla. Ja putoavat lehdet.

Minun piti juuri saada miltei viimeinen ufo valmiiksi. Sen sijaan aloitin toivottavasti ihanaisen puseron. 

torstai 22. elokuuta 2013

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä.

Tällä neuleella täytettäisi kaikki morsiamen vaatimuslistan kohdat häihin. Riittää siis, kun kutsuu minut villatakkini kanssa paikalle, niin homma suoritettu. Tämä projekti nimittäin on melkoisen vanha(noh, kolme vuotta nyt ei ikuisuutta ole, mut neuleprojektille sillä on ikää jo riittämiin), se on sininen ja nyt se on mun uusi villatakkini!




Malli: tästä lähdettiin liikkeelle, karsittiin ylimääräiset ja lopuksi kai sovellettiin kaikki osiot itse.
Lanka: Garnstudio Drops Alpakka, vajaat 8 kerää, eli 360g.
Puikot: 3mm



Tavoitteena oli tehdä istuva ja ohuesta langasta kevyt neuletakki. Vaatimuksissa oli myös listattuna v-pääntie, tarpeeksi pitkät hihat, muttei mitään ylimääräistä - kunnioittaa siis perus-sanan syvintä olemusta. 

Melko hyvin tässä onnistuinkin, mutta istuva tasapainoilee aavistuksen liian pienen rimalla. Muutama sentti olisi etureunoissa saanut olla lisää, sillä nyt napittaessa kokonaan takin kiinni, aavistus pursuamista on havaittavissa. Mutta pidettäköön tätä takkia kolmen napin voimin kiinni tai sitten kokonaan auki. 

Tätä takkia joka tapauksessa tullaan pitämään, sillä melkoinen vaiva sen valmiiksi saattamiseksi on ollut. Sitä on nitkutettu 3mm puikoilla epäsäännöllisissä sykleissä jo vuodesta 2010. On jopa niin historiallinen teos, että (omien sanojensa mukaan) peukalo keskellä kämmentä syntynyt ystäväni on neulonut tähän neuletakkiin kokonaiset 12 silmukkaa jollakin aavistuksen tylsällä massaluennolla, taaimmaisessa penkkirivissä.
Ja nämä on niitä suuria asioita nämä.


Nappien kanssa mietin pitkään, että minkälaiset tähän sopisi. Sovittelin vaaleita nappeja, mutta jotenkin ne eivät miellyttäneet silmään. Päätin sitten laittaa puiset, ruskeat napit. Neuletakki on niin yksinkertainen malliltaan, että napit saavat tässä nyt hieman erottua. Ja jos ne alkavat tuntua hassuilta, niin vaihdetaan ne sitten. 


ps. Uusi korunikin pääsi mukaan kuviin. Se on Kalevalan Kosketus.

lauantai 17. elokuuta 2013

Mainos: Käsityökortteli Helsingissä

Törmäsin Susannan Työhuone -blogissa hienoon hankkeeseen. Helsingissä järjestetään 31.8. Käsityökortteli-tapahtuma. Siellä on ihan aitoja oikeita käsityöläisiä myymässä tuotteitaan. Blogissa pyydettiin markkinoimaan tapahtumaa omilla sivustoilla, ja se nyt on kait vähintä mitä tässä voi tehdä:)





Lue lisää tapahtumasta Susannan työhuone -blogista. 

torstai 15. elokuuta 2013

Venus

Sukkaprojekti sai aikoinaan tämänkin neuleen jäämään telakalle odottamaan neulojansa vapaampia aikoja. Ja kas, valmista tulee kumman nopeaan, kun on reilu vuosi sitten neulonut jo takakappaleen valmiiksi.
 

Malli: Venus. Rowanin ohje, joka on julkaistu suomeksi Suuri Käsityö -lehdessä, numerossa 5-6.2012.
Lanka: Drops Bomull-Lin, valmis paita painaa reilu 550g, eli keriä kului siis 12.

Tosin muistelisin, että olen ostanut lankaa aikoinaan kokonaisen kilon, ja nyt lankaa on jäljellä vajaat 5 kerää. Olenkohan hukannut kolme kerää jonnekin, koska ei jämälankoja nyt ihan kolmen kerän painon verran sentään tule... Ehkä joku päivä koen iloisen yllätyksen, mikäli kerät jostain vastaan tulevat! Lanka ei ollut mitään unelmaa neuloa. Käsistä lähti jopa ihoa melko rutkasti uintireissun päätteeksi, kun takana oli pitkä neulomisputki. Lanka on niin karkeaa, että se näköjään hieman kuorii ihoakin pois.... Päällä sitte sitäkin parempi.




Neule oli tosiaan vastausta jo viimekesäiseen paitapulaan, olen merkannut työn Ravelryyn. Ihan siihe ei ehtinyt kuitenkaan valmiiksi, mutta sopivasti syksyn viileneviin iltoihin tämä sopii mainiosti. Olin neulonut jo takakappaleen valmiiksi, mutta purin sen lopulta kainaloihin asti ja neuloin vielä yhden mallikerran pituutta lisää. Onneksi niin, sillä tykkään, että paita laskeutuu mukavasti eikä sitä sitten tarvitse käytössä jatkuvasti nykiä alaspäin.


Tällaisia paitoja ei ihmisellä vaan voi olla liikaa. Kuvioistaan huolimatta tämä menee kategoriaan "jokapäiväiset vaatetuksen pelastajat". Väri sopii monen kanssa yhteen ja materiaalikin on mukava. Mää niin oon tyytyväinen!
 

Intoilin jo ystävällenikin, että nautin syksystä täysin rinnoin. Istuskelin tänään juurikin tämä vastavalmistunut paita päälläni pihalla, kun tuuli niin, että tukka lensi putkella. Ilma on raikas, pellot on ruskeita ja vähän lehtiäkin jo lentelee puista. Siinä on mahtavaa miettiä lankakätköjen antimia, ja miettiä seuraavia neuleprojektejakin!


Ja hei, kyllä nää ufoutuneet projektit joskus valmistuu. Voin vihdoin ottaa tämän työn pois tuosta blogin sivustan "puikoilla" -osiostakin!
 

perjantai 9. elokuuta 2013

ULKOASUN PÄIVITYSTÄ

Jo keväällä suunnittelin, ehkä jopa hieman lupailin, blogin ulkoasun päivitystä. Nyt jo sain aikaiseksi. 

Syksyä kohti lähdetään täällä tumman turkoosin ja okrankeltaisen kera. Sopii hyvin syksyn värimaisemaan. Kesä on ollut ihana, mutta ainaisena vuodenaikojen vaihtelua rakastavana ihmisenä minä täällä jo olen innoissani syksystä! 

Päivitysytauko ei ole ollut mitenkään suunniteltu kesäloma. Yllätyin kun katsoin viimeisen päivityksen julkaisupäivää! Kesällä aika tuntuu hujahtavan niin vauhdilla ohi, ettei ehdi keskittymään mihinkään, mitä pitäisi tehdä tietokoneen vieressä. 

Mutta nyt on yksi ikuisuusprojekti valmistumaisillaan(oho!).
Siispä sitä neulomaan!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ystävä kelmuun.

Kun on sopivasti ilta vapaata, kaapista löytyy pukupussi, kelmua, ilmastointiteippiä pari rullaa ja torson täydeltä sulaa hulluuttaa niin lopputulos on tämä.


Ohjeet oman näköistorson tekemiseen saatiin virolaisesta Käsityö-lehdestä. Lehteä selatessani innostuin moisesta puuhasta, sillä olin juuri samana päivänä koittanut itselleni mittailla neuletakin pituutta ja hihan korkeutta, ja mennyt siinä samalla jo moneen kertaan solmuun. Ajatus henkilökohtaisin mitoin tehdystä mallinukesta tuntui siis hyvin tarpeelliselta. Nyt ompeluksien ja neulomuksien oikean koon löytäminen on paljon helpompaa, kun voi niitä sovittaa ensin torson päälle. Ei se kaikkivoipainen ole, mutta havaitsimme tämän jo hyödylliseksi mm. kaavojen koon tarkistamiseen.


Ensin puetaan päälle pukupussi ja peitetään kaula kelmulla. Sitten aloitetaan ilmastointiteipillä vuoraaminen rinnan alta alaspäin, aina niin pitkälle kuin pukupussia riittää. Sen jälkeen täytetään yläosa. Vuorataan uusi kerros. Ja sitten vielä kolmas. Aikaa tähän ensimmäisellä kerralla sujahti reilu tunti, joten aivan pahimmassa helteessä tähän ei kannata ryhtyä. Ilma kun ei kolmen teippikerroksen alla kierrä kovinkaan tehokkaasti. 


 Kuvat on siskon torson tekovaiheista. Tämä meni hieman harjoitellessa, mutta toinen valmistettiin jo varmemmin ottein! Suosittelen.

 Päältä teippi otetaan pois niin, että taakasaumaa pitkin leikataan melkein alas asti, hypätään ulos torsosta ja sitten liimataan sauma uudelleen kiinni. Niskaan laitetaan yksi leveä henkari tukemaan olkapäälinjaa ja henkarista torson saa myös kätevästi roikkumaan. Prosessin aikana kunnon naurut on myös taattu - viimeistään torson täyttövaiheessa. Sitä joutuu käsiksi sen tosiasian kanssa, että kuinka monta tyynyllistä vanua omaan takapuoleen meneekään.


Nyt kaapissani asuu ilmastointiteipistä tehty torso, joka näyttää epäilyttävästi minulta.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Järjestys olla pitää!

Täällä on siirrytty sisustuspuolelle - tosin ihan pikaisesti vaan. Huomasin tarvitsevani erinäisen määrän koreja, jotka saattaisivat pitää tavaroitani jossakin järjestyksessä. Minulla on paha tapa kiireessä toteuttaa ajatusta "lasken sen nyt hetkeksi tohon", ja sitten paniikissa haetaan avaimia, puhelinta, johtoja, lappusia ja lippusia... Kun nyt edes periaatteessa on mahdollisuus säilyttää kyseisiä tavaroita niille kuuluvilla paikoilla, toivon arjen paniikkitilanteiden vähentyvän muutamalla. Apureinani toimivat nimittäin nykyisin nämä yksinkertaisuudessaan edustavat korit.



Malli: Novita kesä 2012 lehdessä.
Materiaalina ontelokudetta
koukku 9mm




Ihania pikkusia projekteja: valmistuu yhden telkkariohjelman aikana! Kudevyyhdin kerimiseen yhden naisen voimin taisi kulua enemmän aikaa kuin itse virkkuuseen. Ontelokuteen työstäminen käy hyvästä hartiajumpasta, sillä koukkua saa ihan tosissaan pidellä: normaalit otteet kun eivät ihan tähän kokoluokkaan riitä. Ei myöskään mitenkään helppo projekti ottaa mukaan, kun kilon kerä kudetta ei ihan käsilaukkuun meinaa mahtua... Nämä tulevat saamaan vielä muutaman kaverin, ehkä pari vihreää vielä olohuoneen hyllylle. 


Täällä niin tehdään nyt muutakin kuin sukkia! Mahtavaa!

Hyvää juhannusta kaikille!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Palkintokaffeiden aika



  
Tähän kollaasiin ja postaukseen päätän juhlallisesti ja virallisesti sukkahaasteen päättyneeksi. Noooooo-in.

Hieman vielä heränneitä ajatuksia aiheesta.

Heti kesäkuun alusta olin ehdottoman hukassa, kun en tiennyt, mitä olisin alkanut neulomaan, että sitä tosiaan voi neuloa muutakin kuin sukkia, ja lankojakin on sukkalankaa paksumpaa, kaikki puikot olivat hukassa ja ne keskeneräiset työtkin tungettu jonnekin kaapin perälle. Vuoden aikana ehti autuaasti unohtamaan kaikki mallit, joiden toteuttamista olin suunnitellut. Piti ihan pinnistää, että edes löysi kaikki keskeneräiset kaapeista, joiden avulla ajattelin taas päästä kiinni neulontahypeen. Sitä nimittäin niin helposti lopetti suunnittelevansa minkään muun vaatekappaleen neulomista, kun seuraava projekti löytyi samasta sukkakirjasta. Ravelryn selaaminenkin jäi lähes kokonaan. Lankakaupoissakaan en ole montaa kertaa vuoden aikana käynyt, sillä sukkalankoja on ihan valikointiin saakka omastakin takaa. 

Suosittelen ehdottomasti ryhtymistä tällaiseen projektiin, mikäli hieman haluaa irtiottoa normista rytmistä. Toisaalta sitten vaarana on pieni leipääntymisen riski, jolloin ei jaksa enää niin innostua uuden aloittamisesta. Minulla ainaisena kilpailuhenkisenä ihmisenä tällainen haaste tarjoaa jännitystä siinä, että onnistunko itselleni asettamani tavoitteen toteuttamisessa, mutta ilman sitä sukat olisivat jo monta kertaa lentäneet sohvan taakse! Luovaa ja leikkimielistä hulluutta siis tarvitaan – tosin niitä tuntuu aika monesti neulojilta myös löytyvän.

On myös se todettava, ettei 19 sukkaparin neulominen vuoteen ole juttu eikä mikään. Jäin tosin kaksien sukkien päähän, mutta talvella minulla oli miltei kahden kuukauden tauko neulomisesta, ja jos sen olisin käyttänyt hyväkseni neuloen edes silloin tällöin, niin sukat olisivat valmistuneet varmasti. Teknisesti homma ei ole siis mahdoton, jos vaan jaksaa pitäytyä asiassa säännöllisesti, eikä muualtakaan tule vapaa-aikaa rajoittavia projekteja.

Loppukiteytykseen nostan seuraavat asiat: 
 
- Sukkia on nyt niin moneen lähtöön, ettei lähitulevaisuudessa pääse varpaat palelemaan.
- Värjättyjä sukkalankoja on huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna!
- Sitä taas nauttii uudella innolla neulomisesta ja toteutettavien mallien suunnittelusta jne.
- Tuli todettua, että Cookie A. on sukkien suunnittelijana nero.
- Taisin itsekin oppia kaikenmoista!

Ja nyt juhlistamaan päättynyttä työtä kaffeen ja keksitarjoilun muodossa. 

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Stricken

Sukkaprojekti haasteeni pari n:o 17/19. Jäivät siis myös viimeiseksi sukkapariksi tämän sekoilun puitteissa.


Malli: Stricken / Sukkia.Rakkaudella. / by Cookie A.
Lanka: morsingolla värjättyä Novita Nallea 100g.
Puikot: 3mm


Aika lailla ihastuin näihin sukkiin. Olihan niiden neulominen taas hieman viitseliäisyyttä vaativaa, mutta silti. Ovat kuvioidensa kanssa jotenkin niin viimeistellyt. Ja tuo kantapää on hieno. Sen on tässä vuodessa oppinut, että aina sitä kantapäätä ei tarvitse rajata pois kuvioista. Ja vaikka olen valitellut tuon nurjan puolen pitsineuleen/palmikon neulomisen hankaluudesta, niin siihenkin oppii. Kaavion lukemien  "väärin päin" sujuu jo paljon nopeammin, eikä se neuleen hahmottaminen ole enää yhtään niin hankalaa. Useimmiten olin jopa täysin varma, että oikein menee. Ei tarvinnut enää koko ajan kurkkia oikealta puolelta, että miltäs tämä nyt näyttää. Sitä on aina mukava huomata kehittyneensä!


Lanka on värjätty itse kasvatetuilla morsingoilla. Indigovärjäykseen tutustumisen jälkeen se tuntui täysin luontevalta alkaa kasvattaa kukkalaatikoissa morsinkoa, ja hieman taas haastaa itseään värjäyspuuhissa. Tarkemmin kyseisestä prosessista löytyy juttua täällä. Luonnon täyteläinen vihreä antaa mukavasti kontrastia kuvissa. Ja että tämä luonto onkin vihreää! Sitä joka päivä jaksaa aina vaan hämmästellä.


Huomaan tässä, etten oikein osaa enää sanoa mitään itse sukista... Peräkkäin kun neuloo ne 17 sukat, niin ei oikein keski enää mitään uutta ja briljanttia. Kummaa. 
Hiukan kuitenkin modasin mallia tuon jalkapöydän palmikon kanssa. Ohjeessa siihen on erilainen palmikko, mikä mielestäni ei näyttänyt hyviltä sukissa. Näissä on jo niin monenmoista vääntöä palmikoissa, etten enää halunnut neuloa erilaista palmikkoa vielä jalkapöytäänkin. Jatkoin siis tuon varren palmikkoa myös jalkapöydässä, ja hyvä niin. 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Clandestine

Hienoa tässä projektissa oli muun muassa se, että tulipahan neulottua sellaisia sukkia, joita olen jo pitkään suunnitellut tekeväni. Clandestinet olivat varmaan ensimmäisiä sukkia, jotka Ravelryssä laitoin suosikkeihini suunnitellen samalla, että tuollaiset pitää ehdottomasti neuloa. Muutama vuosi siinä meni, mutta valmistuimat - ihan niin kuin suunnittelinkin.



Malli: Clandestine, Sukkia.Rakkaudella. Cookie A.
Lanka: (Aaaaaivan mahtavan värinen) sananjaloilla värjätty Gjestal Maija.
Puikot: 3mm
 

Tuntuu hiukan hassulta sovitella sukkia jalkaan helteillä. Ehkä siksikin tuo toukokuun loppu ei sitten innoittanut yltiömäiseen kiriin neuloa ainakin vielä yhdet sukat valmiiksi... Nämä valmsituivat jo toukokuun alussa, mutta tämä kuvaaminen on hieman taas viivästynyt. 

Pidän tästä mallista, tosin en vielä ole sileyttänyt sukkia, joten kuvio on kuvissa vielä hiukan huonosti näkyvillä. Malli nyt ei ole se kirjan haasteellisin, mutta ei auta kun ihailla Cookie A:n intoa ja osaamista mallien suunnittelussa. Ohjeiden tarkkuus tapaa olla tarkempaa englanninkielisessä tuotannossa, kuin esimerkiksi suomalaisissa lehdissä. Siksi näitäkin sukkia on oikeastaan todella helppoa neuloa - tarvitaan ainoastaan hieman viitseliäisyyttä tehdä palmikkoa, pitsineuletta tms. Pari kertaa koitin hieman soveltaa ja oikaista, mutta aina huomasin pääseväni helpommalla ohjetta seuraamalla. Suomalaisten lehtien ohjeita lukiessa aina hieman hymyilyttää ja omatoimisuus puskee pintaan, kun ohje neuvoo näin: Neulo kantapää. Päätä silmukat, kun sukka on halutun pituinen. Että jos joku nyt aloittelee sukkien neulomista ensi kertaa, niin kannattaa nähdä vaiva ja valita joku muu kuin suomalainen lehti tähän tarkoitukseen...
Noniin, pointti oli taas kehaista Cookie A.:n mallien selkeyttä. Mitenköhän taas ajauduin täysin sivuraiteille?



Yhdet sukat on vielä tulossa esittelyyn, eli numerot 17. Sen jälkeen kirjoittelen hieman loppuraporttia projektista.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Taistelun tauottua...

Taistelu on loppunut, puikot on laskettu käsistä ja mieli toipuu edelleen projektin jälkeiseen aikaan. Sukkahaasteeni on siis loppunut eiliseen, eli toukokuun loppuun. Viime vuonna sain Cookie A:n sukkakirjan Sukkia.Rakkaudella. -kirjan nimpparilahjaksi, ja siitä huumaantuneena uhosin neulovani kaikki mallit yhden vuoden aikana. Siitä sitten syntyi haaste, joka päättyi eiliseen viimeistelykiriin. 

Tämän ja edellisen postauksen välissä on jälleen muutettu ja saatu myös suoritettua viimeisiä tenttejä pois. Tilanne ei ehkä ollut aivan optimaalisin viime hetken sukkaneulontasähläykselle, mutta kukapa käski jättää kaiken viime tinkaan? Muuton jäljiltä myös kameran siirtopiuha on hukassa, joten en ole viimeisistä sukista saanut tänne kuvia ladattua. Yhdet on vielä kuvaamattakin, joten viimeiset sukkasaavutukset visualisoidaan sitten seuraavassa kirjoituksessa. 

Haasteen lopputuloksesta paljastan sen verran, että ihan täyden kympin suoritukseen ei ihan ylletty, eli parit jäi vielä neulomatta. 

Puhelimen kätköistä kuitenkin löytyi kuva edellisistä kotimaisemista ja toukokuun alun hämärtyvästä illasta. Sen välittämissä tunnelmissa kesäkuuhun, ja kohti uusia neulehaasteita.



torstai 9. toukokuuta 2013

Gothic Spire

Sukat numero 15, olkaa hyvät!


 Malli: Gothic Spire, by Cookie A, Knit. Sock. Love / Sukkia. Rakkaudella
Lanka: sinipuulla värjätty Novita Nalle, menekki n. 100g.
Puikot 3mm.



Kirjassa sukat on neulottu hieman kirjavasta langasta, joka ei minusta oikeen malliin sovi. Kuvio näytti niissä sukissa jotenkin suttuiselta. Siispä positiivisesti yllätyin lopputuloksesta. Langan kieputukset silmukoiden ympäri nousee kuviosta kivasti esille. Yritin aluksi neuloa näitä sukkapuikkojen kanssa, mutta eihän siinä tikkumeressä onnistunut tuota lankaa pyörittämään kovinkaan onnistuneesti silmukoiden ympäri. Tämä on siis ehdottomasti magic loopilla neulottava malli.





Eilisen aivan mielettömän kevätpäivän jälkeen ilma on taas hieman sateisempi. Nyt on siis oikein hyvä tapa viettää tämäkin helatorstai sukkia neuloen!

torstai 2. toukokuuta 2013

Twisted Flower

Vähän on nyt päivittäminen viivästynyt, mutta nämä sukat valmistuivat jo jonkin aikaa sitten. Tässä siis haasteen sukat n:o14.


Malli: Twisted Flower Sock, by Cookie A, Knit.Sock.Love. / Sukkia.Rakkaudella.
Lanka: maitohorsmalla värjätty Gjestal Maija, n. 130g.
Puikot: 2,75mm


Sukat ovat kyllä melkoinen työvoitto. Melkoisen tenttimeren keskellä jaksoin silloin tällöin iltaisin pakertaa palmikkoa ja pitsiä, niin että puikot meinasi vääntyä. Ja tuo kantapään pitsineule... Helpommaksihan se koko ajan käy, mitä enemmän nurjalla pitsiä neuloo, mutta silti. Joutuisampaakin neulomista on tullut harrastettua!


Sukkien väri on ihanan keväinen: se saattoi olla se pirtein asia näissä sukissa. Tosin lopputuloksesta pidän kyllä kovasti! (... pitkästä aikaa! Luulin jo vihaavani sukkia niin paljon, etten enää edes innostu lopputuloksesta:D). Vaikka sukissa onkin yhdistelty erilaisia kuvioita, niin kokonaisuus on mielestäni ihan hallussa.


Seuraavatkin sukat ovat jo valmiit, niistä piakkoin taas juttua. Ja lukijoille lohdutuksena, että haastehan loppuu toukokuun lopussa, joten sen jälkeen alkaa täälläkin taas näkyä muutakin kuin sukkia. Tälle bloggaajalle se sopii oikein mainiosti: sanotaanko, etten ihan hetkeen ala sukkia neulomaan:D Viimeisen kahden kuukauden aikana on saanut jo ihan keskittyä siihen, ettei aloita muuta neulomaan. Onhan tämä nyt loppuun asti puserrettava, kun näin pitkälle ollaan selvitty. Mutta mutta... Neljät sukat olisi vielä tekemättä, joten aika taitaa nyt loppua kesken, mutta katsotaan vielä, mihin loppukiri riittää!