Sytyck-neule valmiina

Kisan dedline on toki jo mennyt ja loppuraporttikin kirjoitettu, mutta itse kisaneule valmistui nyt. 

Malli: rav.link.(tosin mallista toteutettu ainoastaan idea ja alkuperäinen silmukkamäärä)
Lanka: Cascade Yarns 220 Wool, värit 2415, 8686, 7821.
Kaikkiaan lankaa kului 350g.
Puikot: 4,5mm 

Ohjeessa neule on lyhythihainen, mutta muokkasin ohjetta liiviksi. Ensinnäkin neule on niin tyköistuva, ettei olkapääni olisi ilman suurta mallin muokkausta ikinä niihin hihoihin mahtunut. Toiseksi, en edes oikein pidä lyhythihaisista paidoista. Näin tämä on mielestäni käytännöllisempi, lisäksi paljon mukavampi päällä. 

Toki jouduin olkapäitä nytkin muokkaamaan melko paljon, ja tuli sovellettua aivan uudenlaisia tekniikoita konttineuleeseen :) Toki sehän oli kisankin tavoite, joten kait se sopii kuvaan. Etukappaleen kaulus meni kaiketi konttineuleen sääntöjen mukaan hyvin, mutta takakappaleen kauluksen kulmaneliöitä jouduin hieman säveltämään. Koska päätin takakappaleen kauluksen reunan sellaisella kerroksella (yhden ruuturivin myöhemmin kuin etukappaleen), jolloin olkapään reunoista ei olisi tullut neliskulmaisia (kuten etukappaleen), niin vasemmassa reunassa lähdin kaventamaan yläreunaa, kunnes leveys oli etukappaleen olkaimen paksuinen ja aloin lisätä silmukoita reunaan. Näin reunaan tuli samanlainen lovi kuin etukappaleessakin. Vasemmassa reunassa taas tein lyhennettyjä kerroksia, jotta sain edellisen neliön silmukat kavennettua ja lähdin takaisin samalla kaventaen silmukoita olkaimen reunaan. 

 Hieman pähkäilyä se näin konttineuleen ensikertalaiselta vaati, mutta lopputulos on mielestäni todella hyvä. 

Noukin vielä kädenteiden ja kaula-aukon reunasta sopivasti silmukoita (en muista enää määrää), jotka siistivät reunat.

Projektista tuli oikeastaa paljon hienompi, mitä aluksi tähän toiveita laitoin. Yläosan muokkaus oli ehdottomasti hyvä, ja neule on varmasti minun käytössäni paljon mukavampi. Lisäksi lanka- ja niiden värivalinta osuivat ihan nappiin. Neule sopii kivasti kauluspaidan kanssa sekä ihan perus trikoopaidan kanssa. Juuust hyvä. 

Ja koska haasteeni yksi teemoista oli viimeistely, niin sitä tässä projektissa todellakin riitti. Langanpäitä riitti monen neuleen tarpeisiin. En laskenut tarkkaa määrää, mutta reipaasti yli 50 kuitenkin...

Sytyck - loppuraportti

No niin, pitkä aika hurahti aivan huomaamatta. Syksy oli pitkästä aikaa erittäin vähäneuleinen - yksinkertaisesti siitä syystä, että opinnot veivät valtavasti aikaa ja energiaa. Siksi kisafiilis ei oikein kantanut alkuinnostuksen tavoin. Kuitenkin tavoite on saavutettu, eli osaan neuloa konttineuletta!! Haasteeni oli siis popping & locking.

Hollywood-viikkojen aikana innostuin ensimmäisenä gvidi-minan -takista, mutta sehän on virkkausta eikä oikein sopinut kuvaan. Suunnitelmat siis menivät uusiksi.
Päädyin pitkällisen harkinnan jälkeen konttineuleeseen, koska sen tekniikan oikeasti tahdoin opetella. Lisäksi löysin hienon mallin! (rav.link) Vaihtoehtoina pyörivät myös pari erilaista torkkupeittoa, mutta sellaista en oikeastaan tarvinnut, joten käytännöllisyys vei taas voiton.

Sitten oli ratkaistavana vielä materiaali, eli langat. Paikallinen lankakauppa pelasti jälleen.

Langaksi valikoitui siis Cascade Yarnsin 220 wool. Aivan ihanat värit! 

Sitten alkoi treenaus. Ullan sivuilta hain konttineuleen ohjeen ja aloitin. 

Olipas vaan hauskaa. Opettelin myös pari erilaista aloitusta. Tämän testikappaleen aloitusreunan silmukat on luotu kerralla ja niistä otettu aina uusi silmukka käyttöön, kunnes kaikki on työssä mukana. 
Toinen tapa oli luoda silmukat aina työn edetessä. Jälkimmäinen sopii hyvin, jos kappaleen leveydellä on tietty vaatimus. Jos silmukat luo etukäteen kaikki, on vaikea arvioida, kuinka leveä kappaleesta lopulta tulee. Tosin pidin enemmän tavasta luoda kaikki silmukat samalla. Se on helpompaa/luontevampaa ja siitä tulee myös siistimpi. 

Itse projektin lähtölaukauksen pamahdettua loin siis silmukat varsinaiseen kisatyöhöni. Muutin ohjeen silmukanluontitavan mieleisekseni (eli kaikki kerralla) ja työ lähti hyvin liikeneteeseen. 

Eli siis ihan mielettömän hyvältä näytti tässä vaiheessa:DD
Noh, siitä jatkettiin ja työ eteni ja värivalinta osoittautui erittäin toimivaksi. Tein jopa tietokoneella luonnoksen, jonka avulla päätin, missä järjestyksessä värit tulevat olemaan.

Ennen joululomani alkamista paita oli melkein kainaloissa. Päätin, että joululoman aikana tämähän tehdään valmiiksi, koska aikaa oli vaikka kuinka. Sitten kävi erittäin kirvelevä takaisku, kun unohdin ottaa toiset kerät mukaan kotipaikkakunnalle lähtiessäni joulua viettämään. Lanka oli siis loppu ja toiset kerät möllöttivät Tampereella. Se siitä sitten. 

 Tämä on siis tilanne 31.12.2010. Onneksi ei kisan vaatimus ollut saada työtä välttämättä valmiiksi. Tosin minua ottaa kyllä päähän, sillä sisälläni asuu suomalaisen suorittajakansan henkeä. Tämä tosin tehdään nyt valmiiksi, joten tulkaahan katsomaan tänne, jos haluatte nähdä lopputuloksen.

Yhteenveto ja itsereflektointi pitää aina jokaisen projektin jälkeen tehdä, joten muutama kisan kokoava lausahdus on nytkin paikallaan.
   -Uuden opetteleminen vaatii usein pientä potkua persuksiin. Sellainen muka vie kauheasti  energiaa, vaikkei oikeasti näin olisikaan. Tässä se taas nähtiin, ettei konttineuleen teko ole vaikeaa - aloittaminen on.
    - Yhteistempaukset on aina parhaita. Ihminen kaipaa yhteisöllisiä juttuja, ja kanssaneulojat tosiaan osaavat yhteistempaukset, se on empiirisesti todistettu ennenkin. Kitos siis, kivaa oli. Löysin vaikka kuinka monta uutta kivaa blogiakin. Ravelryn kahelit, jotka kuvittelevat osaavansa neuloa, oli myös huippu.
   - Suomalaisen suorittajakansan sielu asuu minussakin. Keskeneräiseksi jäänyt työ kismittää vielä pitkään. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, niinhän se tässäkin taas meni. möh.
   - Ja ihan tajuttoman makeita töitä kanssaneulojat on saanu aikaan!

Ja sanoinko jo, että kivaa oli :)

Sytyck

Nyt on käynyt paha takaisku. Neule ei tule valmistumaan ennen vuodenvaihdetta, koska unohdin ottaa langat mukaan lähtiessäni joulun viettoon kotipaikkakunnalle. Täällä möllötän, langat möllöttävät kaupungissa, ja lanka loppui. Ei siinä sit mikään auta. 

Noh, kisan tavoite saavutettiin, eli opin tekemään konttineuletta. Se on jo sinänsä saavutus, kun en tiedä koska siihenkään tekniikkaan olisin ilman tätä kisaa tutustunu. Ei se nyt vaikeaa ole, mut kaikkeen uuteen tarttuminen voi kestää, kun vaihtoehtona on tuttu ja se minkä jo ainakin osaan.

Tässä tämänhetkinen tilanne. Ei olla juuri edellisestä kuvasta edetty, ei.

Mut jos tästä nyt jotain jo voi sanoa, niin vaikuttaa kivalta. Mun makuun värit toimii hyvin.
Pahoittelen kuvan laatua. Oli pakko ottaa peilin kautta, kun ei ollu hovikuvaajaa saatavilla:)

Ja hei, kyl tää vuodenvaihteen jälkeen tikutetaan valmiiks! 

Tanssikenkäni

Minun neuomisnurkkaukseni näyttää tältä:

Ja siinähän se sytyc-neulekin makaa.
Sohva on peritty isovanhemmilta ja nyt se on päässyt kunniatehtävään opiskelija-asuntooni. Se toimii neulomispaikkana, ruokailupaikkana (en jaksa istua ruokapöydässä yksin, kun sohvalla voi samalla katsoa vaikka telkkaria), ja se toimii myös vuodesohvana aina silloin tällöin luonani vieraileville ystävilleni. Se on siis paljon muutakin kuin sohva. Ainiin! säilytän siinä aika usein myös vaatteitani:DD
 Sen syövereistä on etsitty milloin sukkapuikkoa, milloin neulaa, milloin mittanauhaa ja milloin mitäkin. Mutta on se vaan hyvin neulojaansa palvellut, ei voi moittia, kun ikääkin alkaa olla jo melkoisesti.

Sohvan vieressä tärkeää virkaa toimittaa lipasto. Sillä lepääkin aivan mahtava lamppu, jossa on kolme eri kirkkausastetta. Se helpottaa paitsi pimeiden iltojen neulomista  mutta myös pilkkopimeitä aamuja, kun voi alottaa heräämisen sillä himmeimmällä valoasteella, eikä sokeudu ensitöikseen aamulla.  


Sohvalla on neuleen lisäksi puikkolaatikkoni, jonka pappa teki minulle. Nyt on pitkät puikot turvassa katkeamiselta, kun niillä on jykevä laatikko turvana. Sielä säilyy myös kauheen  mukavasti sakset ja pienet neulat ymsyms. Jalkoja lämmittää tarvittaessa itse yläasteella ommeltu inatrsiahuopa. Kiva kun on käsistään taitavia pappoja! Se on tehny mulle tänne asuntoon myös kolme pikkusta kahden laatikon lipastoakin!

Huomaa kuvan alalaidassa mokoma aineisto, joka kaventaa neulomisaikani tällä hetkellä vain suosikkisarjojeni katselun yhteyteen sekä luentoihin... Noh, nyt on sekin sivurojekti jo hyvällä mallilla, ja näyttää että tästä syksystä selvitään huonoista ennakkolaskelmista huolimatta.

Hitaasti mutta varmasti!

Kyllä täällä hengissä ollaan edelleen, vaikka aika hiljaista on nyt ollut. Syynä ei mikään muu kuin hirvee työmäärä! Opettajankoulutus ja historiikin kirjoittaminen, ei oikeen tunnu sopivan samaan aikaan suoritettaviks. Noh, onneks toi jälkimmäinen alkaa pikkuhiljaa helpottaa.

SYTYCK-neuleeni editymistä voisi kuvailla seuraavasti: hitaasti mutta varmasti. 

Kohta on paita kainaloissa asti. Ohjehan siis löytyy täältä (rav.link)

Värit on must tosi kivat. Ja kuten olen jo sanonu, niin tätä on kyl tosi kiva neuloa. Ku ehtis vaan vähän useemmin ja enemmän!!
Mutta aikataulussa ollaan, kun ei ole kerta mikään kiire. Vähän kyl jännitän et miten saan tän istumaan olkapäiltä, kun hartiat on vähän eriparia vyötärön kanssa...

Yhdet sukat on myös valmistuneet, ne kuuluu "tuhotaan kaikki vanhat 7veikkakerät varastoista pois" -kategoriaan. Niistä kuvia varmaan viikonlopun aikana, kun saan langat pääteltyä.

Mirm learns knitting

Olen siis VIHDOIN päässyt aloittamaan SYTYCKin varsinaisen projektini. Havaitsin, että perinteiset ja vankat keinot toimivat, vaikka niitä soveltaisi itseensä - siis kiristys, uhkaus, lahjonta ja pihtaus.
Nyt on ollut syyslomaviikko, mikä tarkoittaa sitä, että on ollut aikaa tehdä rästihommia valmiiksi. Ja niitähän tässä taloudessa riittää. Kuitenkin, jotakin oli pakko saada aikaiseksi, joten kielsin itseltäni tämän projektin aloittamisen ennen tiettyä tavoitetta. Nyt se tavoite on saavutettu(on luettu tenttiin ja on kirjoitettu ja on ties mitä!). 
Ja tässä se nyt on:

 Eiks oo makee!!
:DD


Niimpä, eihän siitä vielä mitään selkoo saa, et tuleeko ees oikeen kokonen. Lanka on eri, loppuosa ohjeesta on vielä mandariinikiinaa ja lisäksi tein aloituksen ohjeesta poikkeavalla tavalla( eli niin kuin Ullassa neuvottiin), joten pitää seurata edistymistä ennen ku tästä tulee maailman paras paitaprojekti. Tosin tän neulominen on kyl this far tosi jees!
Nyt täytyy jatkaa...

Hollywood-viikkojen treeniä

Olen tässä tutustunut nyt konttineuleen neulontaan. Yllätyksekseni pidän siitä kovasti!
 Kävin ostamassa kokeilua varten pikaisesti lähiVaparista Novitan Isoveljeä, jotta testikappaletta ei tarttis tikuttaa valmiiks seuraavaa kolmea vuotta:D Hain konttineuleen ohjeen Ullasta, ja aloin tikutella. 

Tästä tulee tyynynpäällinen, jahka sen joskus valmiiksi teen. Piti oikeastaan tulla huivi, mutta luodessani 44s en tajunnut leveydestä tulevan noin iso. Noh, nyt se on just sopiva tyynyjen päälle ja neulepinta sopii tyynyihin kyllä kivasti.

Ruusut on tehty vaahteranlehdistä tämän ohjeen mukaisesti. voitte huomata kuinka "laadukas" kamerani toistaa värit aina oman tahtonsa mukaan...

Yllätyin, koska tosiaan pidin konttineuleen tekemisestä kovasti. Olen yleensä isojen linjojen ystävä ja pikkunyhertelyt jätän suosiolla muille. Tämä oli kuitenkin aika koukuttavaa touhua. Kun neulotaan aina yksi ruutu kerrallaan, niin se rytmittää neulomista kivasti. Siinä saattaa piillä yksi syy tykästymiseeni. 

Nyt pitää sitten vielä tulkata ohje, niin alkaa olemaan valmistelut hyvällä mallilla. Lauantaina en ehdi mukaan lähtölaukaukseen, mutta sunnuntaina sitten.

Suunnitelmat valmiina

Kyllä kantapaikkani Lankaidea sitten aina pelastaa. Jo aiemmin syksystä myyjä kertoi ottavansa Cascade Yarnsin 220 woolia valikoimaan, ja kiljahtelin jo silloin ääneti riemusta:)
Nyt nämä nimenomaiset langat pelastivat SYTYCK-projektini lankaongelman. Toppi, jonka aion neuloa, olisi Noro Kureyonista aaaaaivan ihku, mutta opiskelijabudetti ei tähän tahdo suostua. Niimpä, lähdin harhailemaan vastaavaa lankaa, ja Cascade 220 wool sieltä sitten mukaan lähti...

Siinä langassa on värikartta aivan loputon, mikä sopi minulle aivan loistavasti. Aion opetella konttineuletta, ja minun makuni mukaan siihen olisi kiva saada eri sävyjä, muttei liian vastakkaisia värejä. Valinnan varaa oli, ja nämä tarttuivat mukaan... Aaaaaivan ihania, ja niiiiin minun näköisiäni:D Onneksi tässä haasteessa ei tarvinnut hypätä oman värikartan ulkopuolelle, vaikka metodi ehkä muuttuukin.

 Norossa olisi ollut se hyvä puoli, että väri olisi vaihtunut automaattisesti kerältä. Nyt pitää miettiä, miten toteutan värivaihtelun. Kolmea väriä siis. Ihan sikinsokin, vai kerroksittain?

 Aineellinen pääoma on siis hallussa, enää tarvitsee hankkia tietotaitoa:) eli opetella neulomaan konttineuletta. Siihen tehtävään aion uhrata jotain lankavarastosta, voisin aloittaa jonkin huivin, ja neuloa sen loppuun joskus tai nyt.

AINIIN! Valitsemani mallihan on siis tämä.

Tähän voisi sanoa, että tämä projekti etenee juuri niinkuin minulla on tapana toimia yleensäkin. Meillä oli tänään luennolla testi, jossa arvioimme miten meillä on tapana kommunikoida ja suhtautua asioihin. Olen testin mukaan ns. sininen henkilö, joka on harkitseva, perusteleva, looginen, vakava, kriittinen ja tarkka. Aivan kaikki ei tietenkään toteudu jokaisessa tilanteessa, ja joitain omimnaisuuksia tuohon olisi syytä lisätä - mutta karrikoiden. 

Siis, olen huono toimimaan spontaanisti, kaikki pitää harkita tarkkaan, miettiä etukäteen monelta kantilta ja olla - tietenkin - kriittinen. Kerran olen jo eksynyt, mutta alati käyvän prosessoinnin kautta ohjauduin oikeille raiteille. Pohdin monia vaihtoehtoja, enkä suinkaan päättänyt heti. Tämä on oleellinen asia: mielipidettä ei ole heti lauottavaksi, vaan kanta on mietittävä tarkasti ja valmiiksi ennen kuin sen sitten pulauttaa ulos. On annettava aikaa pohtia, ja sitähän nämä Hollywood-viikot ovat, joten kiitos niistä:D

Tästä mielikuvituksen puutteesta kärsin aina kun osallistun tällaiseen projektiin. Olen levollinen ja onnellinen, kun suunnitelmat ovat selvillä ja tehtynä. Ajaudun paniikkiin, jos minut lennosta laitetaan tekemään jotakin ilman ennakkosuunnitelmaa. Nyt voin siis sanoa, kun suunnitelmani sytyckiä varten on toteuttamista vaille valmiit, niin olo on levollinen ja voin nauttia haasteesta täysin rinnoin. 

Hukassa taas

Nonii, kuten tuon edellisen postauksen kommentiksikin jo kirjoitin, että eihän tässä mitään virkkaamassa olla! Olin niin innoissani ideastani, että unohdin vallan tyylilajin:D
SYTYCKin popping&locking on siis haasteeni.
 Nyt ollaan taas nollapisteessä projektin suhteen, joten ideariihi uudestaan liikenteeseen.

Konttineuletta olis kiva koittaa. Sitä en ole koskaan neulonut, mut mitäpä siitä tekisin?? Huivi ois jees, mut pääsenkö sit hiukan liian helpolla?!? Olisko tää(rav.link) mitään... 

Sitten Lotan inspiroimana olis kiva tehdä torkkupeitto. Siinä tulis tota palojen yhdistelyä ihan kiitettävästi. Oikeestaan peitolle olis tarvettakin, ja uusille sohvatyynyille, joten siinä vois olla ihan potentiaalinen projekti... Ja toi palanen on mielestäni tosi hieno, ja siin saa leikittyy eri väreillä kivasti...

Täs pari ideaa, katsotaan mihin lopulta päädyn...

Jaa niin, enkä tosiaan kokonaan unohtanu tota qvidi-takkia. Kyl se viel joskus tehdään, se on varma se.

Hollywood-viikot alkaa!!

 Sain haasteeni. Se on Popping&Locking!!

"Yksi liike kerrallaan. Moduulineulonta on sinun tyylisi. Jokainen projekti valmistuu moneen kertaan. Neulot pieniä kappaleita kerrallaan yhdistäen joko neuloen tai ompelemalla… riippuu sinusta. Kappaleiden kokoaminen, yhdistäminen ja ompeleminen ovat omat taiteenlajinsa ja sinä olet siinä mestari. Olet ehkä dominoneuloja tai viimeistelyekspertti...?"

Pitää kyllä sanoa, että nyt onnistui osumaan melko pahaan paikkaan:DD RRRaakastan neulomista yli kaiken! Sehän on selvää se. Mutta, se mikä saattaa pilata koko jutun, on juuri päättely ja viimeistely!! Langanpätkät tulee aina pujoteltua hampaat irvessä, ja nyt tähän teemaan pitäisi paneutua vielä tiiviimmin!!

Noh, hätä ei ole tämän näköinen. Emo antoi haasteen. Pure ja niele se!

Yön märihdittyäni aihetta tänään alkoi eräs hullu idea kuulostamaan vuosisadan jutulta, siltä mahdottomien kuninkaalta, haaveiden haaveelta, sateenkaaren aarteelta, !!! 

         ...eikä se idea suostu nyt unohtumaan...

 Nimittäin qvidi minan-takki!
(tässä osviittaa niille, joille tekniikka ei ole tuttu)

Mielessäni on jo pyörinyt takin värimaailma, lanka ja miten helkutissa saisin mallia hieman pienennettyä. Minulla on takkiin kyllä ohjeet, mutta se on M-kokoinen ja rinnanympärys 123cm. Toki vois ottaa pienempää lankaa, tehdä alle 5cm palasia, tai sitten pyytää jotain gurua auttamaan palojen vähentämisessä...

Toki sen gurun apua saatan tarvita joka tapauksessa yhdistelyvaiheessa... 

Olen joka tapauksessa jo alkanut hieman lämmitellä... Opetteluprojektiksi aloitin qvidi-minan lapaset. Niihin palasia ei tarvita kuin naurettavat 17, eli ei mitään takin muutamaan sataan verrattuna... heh.

Miltäköhän siniruskea jakku näyttäisi...

JA ettei kukaan tule sitten kolmen vuoden päästä syyttelemään, ettei takki ole valmis, niin en edes yritä rääkätä itseäni ja pakolla sormet verissä vääntämään jouluna palasia valmiiksi! Sen verran teen kun ehdin - tosissani - mutten ihan viimeiseen hengenvetoon saakka kuitenkaan.