sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Koukuttavaa

Olen tässä pari päivää perehtynyt koukkuamisen ihmeelliseen maailmaan. Sen verran jo tiedän, että nimi on aika kuvaavaa: koukuttavaa tämä onkin! Tekniikasta käytetään myös nimeä Tunisialainen virkkaus, ja koukkuakin tunisialaiseksi koukuksi. Koukun molemmissa päissä on siis koukku, jolla työstetään silmuokita.
Tämän testailun lisäksi aloitin jo toisen. Koitan saada lapasen aikaiseksi, peukalokiila on jo valmiina. Nyt mietin, miten ne kärkikavennukset saadaan aikaan...



Neulottuja lapasia on jo niin paljon, että viehättää muilla tekniikoilla saadut pinnat. Koukkuamalla saa kivasti kaksivärisiä neuleita, ja värien avulla tämänkin pinnan saa muuttumaan melkoisesti.


Tekniikkakuvat eivät ole kovin kummoisia. Havaitsin, että omista käsistä kuvan ottaminen on hyvin, hyvin haasteellista:D Kuitenkin yläkuvassa on koukulle noukittu edellisen kerroksen pystysuuntaan kulkeva lanka. Koukulle noukitaan silmukka ja vedetään lanka siitä läpi.


Näin niitä silmukoita syntyy koukulle useita. Tässä vaiheessa siis normaalista virkkauksesta poiketen silmukoita on koukulla enemmän kuin yksi. Vasta kun koukku on täynnä silmukoita, työ käännetä nurja puoli itseä vasten. 


Koukun toisella päällä virkataan koukuttujen silmuokiden läpi ketjusilmukoita. Toinen lanka siis kulkee pystysuorien silmukoiden sisällä vaakatasossa. Jokaisen läpivedetyn silmukan jälkeen (tässä keltaisella langalla) tehdään ketjusilmukka, ja vedetään se koukulla olevan silmukan läpi, taas ketjusilmukka ja koukulla olevan silmukan läpi jne. Kun silmukat on viimeistä lukuunottamatta työstetty, työ käännetään oikea puoli itseen päin ja aloitetaan alusta. 

Tasona en ole vielä tätä koittanut. Se voisi olla seuraava testaus. Jos mielii samanlaista värikuviota, niin työssä pitäisi olla molempia värejä kaksi, jotta molemmissa reunoissa odottaisi lanka millä työstää silmukat toiseen suuntaan (tai ainakin näin järkeilen).Toisaalta useammalla värillä saisi hyvinkin elävää pintaa... 

Huovutettua

Onpas harmaata. Vettä sataa. Pimeää.
 Marraskuu voisi hyvinkin olla erittäin masentava kuukausi... Tai no, onhan se, mutta siitä saa vähemmän masentavan, kun ympäröi itsensä ihanilla käsitöillä. Ajattelin, että paras piristys olisi nopeasti valmistuva projekti, joten päätin tehdä huovutetut lapaset.


Lanka: Hjertegarn Lima,
menekki tasan kaksi kerää, eli 100g.
Puikot: 5mm


Nopeaa projektia kaipasin, ja sitä nämä todella olivat. Miltei päivässä valmista! Yhteen lapaseen meni tarkalleen yksi kerä. Neuloin ennen kärkikavennuksia peukalon, jotta pystyin käyttämään langan mahdollisimman loppuun. Huovutuksen jälkeen tämä lanka on vielä hyvin muokattavissa: kokoa lapaseen saa venytettyä aika paljonkin. Pesukoneesta tultuaan näyttivät lapsen lapasilta; pikkuisen muokkauksen jälkeen olivat aikuisen käteen sopivat.



Saman tien kun kerran innostuin, niin tein toiset. Strategiset mitat ovat siis samat kuin violeteissa lapasissa lankaa myöden. Näihin yksivärisiin voisi tehdä kämmenselkään kirjailut. En sillä saralla ole aiemmin kunnostautunut, joten nyt voisi harjoitella.



Nämä siniset lapaset huopuivat paljon vähemmän kuin nuo kirjavat. Liekö ollut pesukone täydempi, värjäyksestä johtuvaa tai lankaerästä kiinni. Vaikka ovat käytännössä "samaa lankaa", niin huopumistulos on todella erilainen. Violeteista ei enää näe silmukoita ollenkaan, mutta sinisissä huopuminen oli paljon kevyempää: silmukkajonotkin näkyvät vielä selvästi. Siniset vaativat vähemmän muovailua pesun jälkeen, mutta violettien pinta on minusta kauniimpi.

Marraskuun masennuslaariin voisi hyvin tunkea myös tämän valonpuutteen. Kuvaamista voisi kuvailla erään poliitikon sanoin: VMP!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Tuikkikaa tähtöset!


Viime viikot olen tahinut näiden kirjoneulesukkien parissa. Ystäväni pyysi tällaiset tekemään, joten rohekasti sitten tulostin kaaviokuvan, otin puikot käteen ja aloin neuloa. Havaitsin, että kirjoneuletta ei ole kovinkaan paljon lähiaikoina harjoiteltu. Aluksi tuntui, että tulen vielä vanhaksi näiden sukkien kanssa, mutta kyllä se sitten lähti luistamaan. Joten kiitos tästä ystävälleni, ilman ulkoista pakotetta nämä lojuisivat hyvin suurella todennäköisyydellä sohvan takana - kauan.



Malli on Dropsin sivuilta, malli 110-42,
Langaksi valitsin ohjeen Dropsin Karisman sijaan Viking Villen (halusin tehdä vahvistetusta sukkalangasta) ja sitä kului yhteensä 240g. (Tummanharmaata meni 130g ja valkoista 110g).
Puikot: 4mm.



Hieman modailin ohjetta: jätin ylimpiä kirjoneulekuvioita pois, koska toiveissa oli polvipituiset (ei siis ylipolven menevät) sukat. Vähän näistä kyllä innostuin, vaikken loppuvuonna kuitenkaan taida enää tarttua kirjoneuleeseen. Tarvitsen hetken hermoloman: kirjoneuleguruksi on vielä erittäin pitkä matka:D

Mutta kirjoneulekrapulasta selvittyäni voisin neuloa vaikka tällaiset itselleni...

Paketin väänsin kymmenen kilon sokeripaketin kääreestä. Paljon vaan teippiä ympärille, ja postiin. Ihanaa lähettää postissa sukkia. Muutenkin tulee postitse lähetettyä aivan liian harvoin kenellekään mitään... Jos tekisi uuden vuoden lupauksen ja lähettäisi ihan ilman mitää syytä ystäville kirjeitä, kortteja tai jotain pientä itsetehtyä. Pienestä se päivän piristys on aina kiinni!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Piikkiö

Kerrankin täälläkin jotain punaista! Kuitenkaan omaan käyttöön nämä eivät ole. Vaatekaapissani eikä päälläni nähdä siis jatkossakaan punaista - ei vaan ole mun juttu ei.


Malli on Mary Oljen Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä -kirjasta. Malli kulkee kirjassa nimellä urheilusukka 7-8 vuotiaalle. 
Lanka on itsevärjättyä Gjestal Maijaa, sitä kului 200g. Lanka on värjätty kokenillin ja krapin jäkiväreillä. 
Puikot 3mm.  


Kirjan mallissa silmukoita oli 69, joten lisäsin luomisreunan silmukkaluvuksi 76s. Sukan suu on kaksinkerainen ja nurjalla puolella on aukko kuminauhan pujottamista varten kujaan - hyvin Mary Olkimainen sukansuu siis. Olki toteaa kirjassaan, että todella pitkissä naisten sukissa kaksinkertainen reuna on hyvä ja tukeva alusta myös sukkanauhanappien kiinnittämistä varten!


Sukan kuviomalli on otettu talteen Piikkiöstä. Olki on siis luonut tämän kuvion vanhojen sukkien perusteella. Perinteinen suomalainen kuvio siis kyseessä. Kuvio luodaan nurjilla ja oikeilla silmukoilla. Oljen mielestä esiäitimme olivat taitavampia neulojia mitä 1940-luvun naiset(jolloin siis kirja on ilmestynyt), koska sukat ovat aiemmin olleet kauniin koristeellisia ja sen lisäksi vielä todella mallikkaita. Kuvio on kyllä kaunis - itse pidän näistä nurjilla ja oikeilla silmukoilla luoduista kuvioista. Lisäksi kuviota neuloo todella nopeasti ja vaivattomasti!


Oljen mukaan jokaisessa sukassa tulisi myös olla takasauma. "Esiäitimme tiesivät, että sukka on sekä mallikkaan näköinen että säären hoikkuutta tehostava, jos siinä keskellä takana kulkee hyvin näkyvä saumaa muistuttava kuvioraita." (Olki: Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä) Näihin sukkiin toki neuloin sauman, mutta se hieman  hukkuu tuonne kuvioon. Pohjekavennukset on kyllä hyvä tehdä tuon sauman molemmin puolin.


Neuloin sukat vajaassa viikossa, sillä nämä oli tosi koukuttavat neuloa! Yleensä pitkissä sukissa viimeistään toisen sukan varressa alkaa kyllästyttää, mutta näitä neuloin kauhealla innolla. Tenttikirja ei ehkä ihan samalla tahdilla sitten edistynytkään, mutta ehtiihän sitä sitten...

perjantai 4. marraskuuta 2011

Hyvää Nenäpäivää!!

Tänään on siis virallinen nenäpäivä! Sen tietää siitä, että meille tullessaan saa oitis asiaankuuluvan nenän...









Huomasitteko, että mulla on uus pipo?
Sitähän näissä on YRITETTY kuvata, mut sit lähti nenä elämään omaa elämäänsä...
Noh, sen malli Felicity,(Ravelryyn)
Lanka: Cascade Yarns 220 Paints, n. 70g.
Puikot 3,5mm ja 4mm.

Tehkää hyvää tänään!