Syksyn tunnelmaa

On (ainakin) kaksi ihanaa asiaa, jotka väistämättä liittyvät syksyyn: pimeys ja villalangat.

Aloitetaan tuosta pimeästä. Sitähän aina syytetään ensimmäisenä, kun puhutaan suomalaisen syksyn ja talven masentavuudesta. Pimeää on ja varpaatkin palelevat. Mielestäni on nyt kuitenkin niin, että pimeä on lähinnä syksyn pelastus! Pimeä kätkee alleen kaikenmoista, kuten lohduttoman näköiset paljaat puunoksat ja lentelevät risut. Lisäksi vesisateesta kuulee vain äänen ja näkee pisarat lasia vasten.
Pimeys tuo mukanaan tunnelmaa, ja onhan se hienoa istua punaviinilasillisella kynttilän valossa. Eilisillan tunnelmaa kun vertaa tämän aamun harmaaseen vesisateeseen, niin ei tarvitse olla pahoillaan siitä pimeydestä!

Syksyn tuoman viileyden myötä alkavat myös villalangat taas houkutella. Vaikka kesällä jo vannoin täyttäväni vaatekaapin puuvillaisilla ja pellavaisilla materiaaleilla, niin jännästi sitä taas tarttuu kaupasta villalankaa mukaan. Esimerkiksi nämä ihanaiset Pohjan akat, värissä hiekka. Joku saattaisi todeta ruskean olevan se minun talven värini - jälleen kerran.

Siis oikein mukavaa syksyä sinne pimeyden ja villalankojen keskelle!

 

Tunnustus ja haaveita

Sain tunnustuksen Lotalta Sekaisin sukista-blogista. Kiitos kovasti tästä!
Tunnusuksen saajan pitäisi antaa tunnustus eteenpäin 4-5 blogille, joilla on alle 200 lukijaa. En nyt kuitenkaan jaa eteenpäin, sillä moni blogi, jolle tämän tunnustuksen olisin suonut, on sen jo saanut.

Tämä oma blogi on ollut hieman hiljaiselolla viime aikoina. Haluaisin päivittää useammin, ja haluaisin ehdottomasti neuloa useammin! Opinnoissa nyt vaan on sellainen vaihe menossa, että täysi höyry on päällä ja jos iltaisin on tunti aikaa katsoa telkkaria, ei jaksa enää neulomusta käsiin ottaa. Huhtikuuta ja sen tuomaa aivolepoa odotellaan siis kovasti. Noh, kun ahkera on, niin tutkintopaperitkin joskus kiittävät kädessä. Tosin se valmistumisenjälkeinen elämä on vielä aivan hämärän peitossa, mutta on tässä vielä reilu vuosi aikaa miettiä... Täytyy muistaa nauttia näistä viimeisistä vapaista vuosista:)

Neulomisen saralla on kyllä projekteja tuloillaan, mutta kovasti joutuvat neulojaansa odottelemaan. Kidutan itseäni tonkimalla lankavarastoani ja ideoimalla niistä jotakin kivaa. Riipaisi, kun jouduin nämä laittamaan takaisin laatikkoon ja odottamaan enempiä vapaailtoja...

Joku kaunis päivä näistä tulee villatakki. Oli aivan pakko ostaa, kun sopivat niin hyvin yhteen kaksivärisyytensä vuoksi. Molemmissa on kumppaninsa värisiä karvoja joukossa.
Joskus sitten...

kesä on täällä

Sen tietää siitä, että kasvivärjäys meillä on taas alkanut. Pihapirtti on taas siivottu värjäystarkoitukseen ja luontokin valmistaa väriainetta kovaa vauhtia. Ensimmäisiin keitoksiin laitettiin nokkosta, raparperia, sipulinkuoria ja krappia.

Suunnitelmat valmiina

Kyllä kantapaikkani Lankaidea sitten aina pelastaa. Jo aiemmin syksystä myyjä kertoi ottavansa Cascade Yarnsin 220 woolia valikoimaan, ja kiljahtelin jo silloin ääneti riemusta:)
Nyt nämä nimenomaiset langat pelastivat SYTYCK-projektini lankaongelman. Toppi, jonka aion neuloa, olisi Noro Kureyonista aaaaaivan ihku, mutta opiskelijabudetti ei tähän tahdo suostua. Niimpä, lähdin harhailemaan vastaavaa lankaa, ja Cascade 220 wool sieltä sitten mukaan lähti...

Siinä langassa on värikartta aivan loputon, mikä sopi minulle aivan loistavasti. Aion opetella konttineuletta, ja minun makuni mukaan siihen olisi kiva saada eri sävyjä, muttei liian vastakkaisia värejä. Valinnan varaa oli, ja nämä tarttuivat mukaan... Aaaaaivan ihania, ja niiiiin minun näköisiäni:D Onneksi tässä haasteessa ei tarvinnut hypätä oman värikartan ulkopuolelle, vaikka metodi ehkä muuttuukin.

 Norossa olisi ollut se hyvä puoli, että väri olisi vaihtunut automaattisesti kerältä. Nyt pitää miettiä, miten toteutan värivaihtelun. Kolmea väriä siis. Ihan sikinsokin, vai kerroksittain?

 Aineellinen pääoma on siis hallussa, enää tarvitsee hankkia tietotaitoa:) eli opetella neulomaan konttineuletta. Siihen tehtävään aion uhrata jotain lankavarastosta, voisin aloittaa jonkin huivin, ja neuloa sen loppuun joskus tai nyt.

AINIIN! Valitsemani mallihan on siis tämä.

Tähän voisi sanoa, että tämä projekti etenee juuri niinkuin minulla on tapana toimia yleensäkin. Meillä oli tänään luennolla testi, jossa arvioimme miten meillä on tapana kommunikoida ja suhtautua asioihin. Olen testin mukaan ns. sininen henkilö, joka on harkitseva, perusteleva, looginen, vakava, kriittinen ja tarkka. Aivan kaikki ei tietenkään toteudu jokaisessa tilanteessa, ja joitain omimnaisuuksia tuohon olisi syytä lisätä - mutta karrikoiden. 

Siis, olen huono toimimaan spontaanisti, kaikki pitää harkita tarkkaan, miettiä etukäteen monelta kantilta ja olla - tietenkin - kriittinen. Kerran olen jo eksynyt, mutta alati käyvän prosessoinnin kautta ohjauduin oikeille raiteille. Pohdin monia vaihtoehtoja, enkä suinkaan päättänyt heti. Tämä on oleellinen asia: mielipidettä ei ole heti lauottavaksi, vaan kanta on mietittävä tarkasti ja valmiiksi ennen kuin sen sitten pulauttaa ulos. On annettava aikaa pohtia, ja sitähän nämä Hollywood-viikot ovat, joten kiitos niistä:D

Tästä mielikuvituksen puutteesta kärsin aina kun osallistun tällaiseen projektiin. Olen levollinen ja onnellinen, kun suunnitelmat ovat selvillä ja tehtynä. Ajaudun paniikkiin, jos minut lennosta laitetaan tekemään jotakin ilman ennakkosuunnitelmaa. Nyt voin siis sanoa, kun suunnitelmani sytyckiä varten on toteuttamista vaille valmiit, niin olo on levollinen ja voin nauttia haasteesta täysin rinnoin.