Kun minä luovun salmiakista!

Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole makeisista vaan kuvioista. Sellaista virhettä en sentään ole tehnyt, että taistelutta olisin salmiakkipussistani luopunut, ehei.

Suunnittelin virkkaavani keittiööni salmiakkiruutuisen maton, mutta jokin siinä tökki. Projektin aloituskin viivästyi, kun tunne siitä, että tulee tehtyä turhaa työtä, painoi takaraivossa. Siispä Pinterestin kuvatarjonta oli olettava apuun, ja graafisia mattokuvioita hakuun. Selvää oli, että kuvion pitäisi olla kulmikas. Lopulta siitä salmiakista ei nyt ihan kokonaan jouduttu luopumaan.

Salmiakkikuviosta jalostui hieman tyylitellympi versio, jossa värialat eivät ole aivan niin suuria ja selkeitä. Jotenkin ne värit vain asettuvat tässä kuviossa hieman paremmin aloilleen. Aijai, kun olen tästä aikast innoissani! 

Olkapäätäni ja rannettani tässä touhussa nyt hieman surkuttelen, mutta jospa sitä vaikka aloittaisi ihan iisisti ja rauhalliseen tahtiin: pari-kolme kerrosta pivässä olisi hyvä tavoite.

Koukuttaa!

Nyt vähän tuntuisi siltä, että kauan hiljaiseloa viettäneet ideapankki ja innostuskyky ovat heräilemässä tähän päivään. Olen viimeiset puolitoista kuukautta neulonut paljon, mutta neuleet ovat olleet melko perussuorittamista pukinkonttiin. Valmistuneiden joukossa oli toki hienoja värejä, kivoja malleja ja mukavaa perinteistä mutta en jaksanut niitä kuvailla tänne asti. Onpahan varmaa, että säilyvät sitten salaisuutena jouluaattoon asti - jospa joku saaja vaikka lukisi blogiani!?

Olen pitkään etsinyt mattoa keittiööni. Kuten odottaa saattoi, en löytänyt mieleistä. Tämä neito päätti siis, että matonkudetta sitten vaan ostamaan ja maton tekoon. 

Järkevä olisi voinut harkita ihan kutomista, mutta minäpä ajattelin heittää itselleni haasteen ja virkata sellaisen. Kangaspuita minulla ei edes ole, joten helposti luisuttiin valitsemaan virkkuukoukku työvälineeksi. Innostajana toimi alusta alkaen ihana Virkkuri-kirja! Ja minä  kun joskus olen vihannut virkkaamista! 

Kuvassa ensimmäiset kirjovirkkaus-testailuni. Hieman jäivät juoksut löysille, kun en huomannut niitä kiristellä. Helppoa hommaa tekniikkansa puolesta kuitenkin, joten eiköhän se matto saada alkuun näinä päivinä! Värit tulevat olemaan Harmaaseen taittava valkoinen ja tummansininen. Ruskealla tulee ehkä muutama mausteläiskä, mikäli se tulee tuotokseen sopimaan. 

Oijojoi, nyt taitaa olla käsillä kaikin puolin koukuttava projekti!

Into palasi taloon

No jopas vierähti taas tovi edellisestä postauksesta. Olen kyllä kovasti neulonut, mutta lähinnä sellaista rutiinijuttua ja tonttutouhua. Lapasia syntyi liukuhihnalta enkä jaksanut niistä edes ottaa kuvia marraskuun pimeyden keskellä. Pakkasin langat muovipussiin ja nappasin sieltä aina materiaalin seuraavaan projektiin edellisen valmistuttua. Sellainen on mekaanista touhua: kaikki hauskuus, kuten Ravelryn ohjetietokannan selailu, haaveilu ja suunnitelmien tekeminen jää kokonaan välistä. 

Minulle tuli alksyksystä sisustusinto, ja makkarin värimaailma muuttui. Kaiken muun sain sovellettua vanhasta tai ostettua sopuhintaan kaupasta, mutta en löytänyt sopivan värisiä sohvatyynyjä. Siispä marssin lankakauppaan, ja johan alkoi löytyä. Aloin hirveällä innolla virkata palasia tyynyihin, mutta tämä homma jäi kiireisempien asioiden tieltä kesken. Olen koko syksyn pedannut sänkyyni kaksi tylsää ja väärän väristä tyynyä, mutta nyt tämäkin asia laitetaan kuntoon. 

Värit on kerta kaikkiaan niin ihanat ja yhdessä ah, niin täydelliset. Kyllä kelpaa virkata.

Lanka on Pirkanmaan kotityön ohuempaa Pirkka-lankaa ja palasen malli on nimeltään Afrikan kukka. Ajattelin tehdä kaksi tyynyä: vaihdan turkoosin ja punaruskean paikkaa, kun en osannut päättää kummin päin ne sopisivat paremmin. Ja kun en osaa päättää, otan molemmat. Ongelma ratkaistu.

Järjestys olla pitää!

Täällä on siirrytty sisustuspuolelle - tosin ihan pikaisesti vaan. Huomasin tarvitsevani erinäisen määrän koreja, jotka saattaisivat pitää tavaroitani jossakin järjestyksessä. Minulla on paha tapa kiireessä toteuttaa ajatusta "lasken sen nyt hetkeksi tohon", ja sitten paniikissa haetaan avaimia, puhelinta, johtoja, lappusia ja lippusia... Kun nyt edes periaatteessa on mahdollisuus säilyttää kyseisiä tavaroita niille kuuluvilla paikoilla, toivon arjen paniikkitilanteiden vähentyvän muutamalla. Apureinani toimivat nimittäin nykyisin nämä yksinkertaisuudessaan edustavat korit.

Malli: Novita kesä 2012 lehdessä.
Materiaalina ontelokudetta
koukku 9mm

Ihania pikkusia projekteja: valmistuu yhden telkkariohjelman aikana! Kudevyyhdin kerimiseen yhden naisen voimin taisi kulua enemmän aikaa kuin itse virkkuuseen. Ontelokuteen työstäminen käy hyvästä hartiajumpasta, sillä koukkua saa ihan tosissaan pidellä: normaalit otteet kun eivät ihan tähän kokoluokkaan riitä. Ei myöskään mitenkään helppo projekti ottaa mukaan, kun kilon kerä kudetta ei ihan käsilaukkuun meinaa mahtua... Nämä tulevat saamaan vielä muutaman kaverin, ehkä pari vihreää vielä olohuoneen hyllylle. 

Täällä niin tehdään nyt muutakin kuin sukkia! Mahtavaa!

Hyvää juhannusta kaikille!