Tunnustus ja haaveita

Sain tunnustuksen Lotalta Sekaisin sukista-blogista. Kiitos kovasti tästä!
Tunnusuksen saajan pitäisi antaa tunnustus eteenpäin 4-5 blogille, joilla on alle 200 lukijaa. En nyt kuitenkaan jaa eteenpäin, sillä moni blogi, jolle tämän tunnustuksen olisin suonut, on sen jo saanut.

Tämä oma blogi on ollut hieman hiljaiselolla viime aikoina. Haluaisin päivittää useammin, ja haluaisin ehdottomasti neuloa useammin! Opinnoissa nyt vaan on sellainen vaihe menossa, että täysi höyry on päällä ja jos iltaisin on tunti aikaa katsoa telkkaria, ei jaksa enää neulomusta käsiin ottaa. Huhtikuuta ja sen tuomaa aivolepoa odotellaan siis kovasti. Noh, kun ahkera on, niin tutkintopaperitkin joskus kiittävät kädessä. Tosin se valmistumisenjälkeinen elämä on vielä aivan hämärän peitossa, mutta on tässä vielä reilu vuosi aikaa miettiä... Täytyy muistaa nauttia näistä viimeisistä vapaista vuosista:)

Neulomisen saralla on kyllä projekteja tuloillaan, mutta kovasti joutuvat neulojaansa odottelemaan. Kidutan itseäni tonkimalla lankavarastoani ja ideoimalla niistä jotakin kivaa. Riipaisi, kun jouduin nämä laittamaan takaisin laatikkoon ja odottamaan enempiä vapaailtoja...

Joku kaunis päivä näistä tulee villatakki. Oli aivan pakko ostaa, kun sopivat niin hyvin yhteen kaksivärisyytensä vuoksi. Molemmissa on kumppaninsa värisiä karvoja joukossa.
Joskus sitten...

Multnomah

Neuloin jo joulun pyhinä tämän huivin valmiiksi, mutta päättelin reunan liian kireäksi. Korjaustoimenpiteet ottivat melkoisesti aikaa, joten nyt vasta huivi on pingotettu ja käyttökelpoinen. Loppumaku on positiivinen, vaikka raidoittuva lanka näyttääkin aina paremmalta kerällä. Värit sopii kuitenkin mainiosti kevättakkini kanssa, joten jäämme odottamaan kevätaurinkoa!

Malli: Multnomah,

Lanka: Schoppel Wolle Crazy Zauberball n. 150g.

Puikot: 3,5 tai 4mm.

Tein huivista melkoisesti isomman, mitä ohje on. Reunapitsi on ohjeen mukainen, mutta ainaoikea osuus on melkein puolet pidempi. Huivia oli helppo suurentaa, kunhan vain katsoo, että silmukat ovat jaollisia reunapitsin mallikerralla. Eikä ainaoikeasta neuleesta näe, vaikka pikku korjauksia tekeekin matkan varrella. Kolme ensimmäistä "reikäkerrosta" ei ensin mennyt ihan kohdilleen, joten lisäilin ja kavensin hieman ylimääräistä. Kuvio tasoittui aloilleen, vaikka en purkaa viitsinytkään.

Pingotuksessa meidän kissa pyrki "auttamaan " kovasti prosessia nyppimällä nuppileuloja irti alustasta. Sen mielestä on suurta hupia, kun tarttuu hampailla nuppileunan päähän, vetää nuppileunan irti ja sylkäisee sen sitten lattialle. Minä pääsin kuitenkin voitolle ja sain huivin jäämään alustaan kiinni.

Kuvashetkellä alkoi sataa lunta... Ei haittaa yhtään, sillä  ulkona on ihana ilma, kun pakkanen on paljon siedettävämpi! Ei enää paukkupakkasia, kevät tule jo!

Taito arpoo!

---

Nyt ei luvata tilpehöörejä, eikä Ruattin risteilyitä vaan aitoa asiaa.

Taito-lehti järjestää bloggaajille ja facebookkaajille arvonnan, josta voi voittaa vain järkeviä asioita:
- lahjakortit Ilun Handuun (100 euroa)
- Titityyhyn (50 euroa)
- Villavyyhtiin (50 euroa)
- sekä kaksi Taito-lehden vuosikertaa.

NÄIN OSALLISTUT ARVONTAAN: 
jaa tämän tapahtumailmoitus blogissasi tai Facebook-sivuillasi ja ilmoita siitä sitten sähköpostilla osoitteeseen: toimitus(at)taito.fi.
Yhdestä julkaisusta saat yhden arpalipun ja jos joku mainitsee tilauksen tehdessään lukeneensa tästä kampanjasta blogistasi, saat peräti 10 arpalipuketta! Arvonta on voimassa 2.3.2012 asti.

Samaan syssyyn huipputarjous Sinulle: 
tutustumisjakso (6kk/3kpl) supersome-hintaan 20 euroa! (Norm. 27 €)
http://www.taito.fi/some

Suomalaisen käsityötaidon puolestapuhuja, 105-vuotias klassikko elää tätä päivää jalat tukevasti juurissa ja tukka tuulessa tuivertaen. Kuusi kertaa vuodessa asiaa käsityön ilmiöistä, tekijöistä ja tekniikoista. Tule mukaan värikkäiden tekijöiden matkaan!
http://www.taito.fi/

Kolmas kerta toden sanoo...

Neuloin alkutalvesta itselleni kaulahuivin ja ajattelin sen kaipaavan itselleen pariksi pipon. Siispä aloitin,  mutta ensimmäisestä versiosta tuli aivan liian pieni. Päätä kiristi ja mallikin oli hassu.

Hylkäsin ja purin. Aloitin neuloa Felicityä (linkki Ravelryyn). Ajattelin, että nyt tuli ihan hyvä, mutta lanka oli malliin aivan liian jäykkää, (saatoin myös neuloa hieman piukkaa!?!) ja edelleen pipo kiristi päätä. Lähdin tämän version kanssa jo kerran ulkomaailmaankin,  mutta en sitä kauaa päässäni pitänyt. Pipon "löysä ja laskeutuva" laki ei ollut aivan niin "löysä ja laskeutuva" kuin olisi pitänyt, ja aivan yhtä hyvin olisin voinut sulloa sisälle pumpulia ja kävellä ufon näköisenä luonnottoman suuren takaraivon kanssa! 

Eli purkuun meni sekin. Ja kuten niin useasti aiemminkin, kolmannella kerralla sitten onnisti. Valitsin malliksi löysän myssyn, mutta kun kiskoo pipon kunnolla pähän, niin se vastasi juuri mielikuvaa siitä, mitä halusin:

Malli on siis Brambles Beret, verkkolehti Knittystä.
Puikot 4mm ja lankana Cascade Yarns 220 Paints, vajaa 100g.

Neuloin molemmat kaaviot kerran ja tein vielä tupsun. Enpä ole muuten tupsua tehnyt sitten ala-asteen! Silloin se oli aivan lempipuuhaa. Istuttiin kavereiden kanssa opettajan luvalla välitunnit sisällä ja tehtailtiin tupsuja hirvittävät kasat! Kerättiin kaikki tyhjät muropakkaukset ynnä muut, jotta saatiin pahvia kehikoksi... Minneköhän ne kaikki tupsut mahtoikaan päätyä!?!