Joko joulu joutui?

Joulumieli tulee yllättävistä asioista. Tänä jouluna ei ole jouluttanut sitten yhtään. En ole ripustanut ainuttakaan joulukoristetta tai laittanut jouluvaloja: kynttilät ovat saaneet hoitaa tunnelmavalaistuksen. En ole ollut jouluvastaisellaakaan mielialalla, mutta ei vaan ole tuntunut, että joulu lähestyy. 

Tänään lähdin ruokaostoksille, ja päätin etten ärsyyntyisi ruuhkasta tai loppunesta tuotteista, joita piirakkaani välttämättä tarvitaan. Vedin jalkaan ihanat German Stocking -sukat ja lempikenkäni, ja ne olivat niin ihanan väriset yhdessä eilen sataneen lumen kanssa, että joulumielihän se yhtäkkiä siinä sitten päälle pätkähti. 

Täällä alkoi siis joulu, ja voisihan sitä samalla innostuksella hieman koristeitakin ripustaa!

Lukijoille, eli juuri Sinulle, oikein mukavaa Joulua! 

- Let's get tipsy! 

Sipulisukat koetuksella

Ensimmäinen projektini itsevärjätyistä langoista oli palmikkosukat. Väriaineena olivat sipulin kuoret, joiden väri on voimakkaan oranssi. Värin haalistumisesta varoitellaan, ja varsinkin aurongon valo haalistuttaa sipulilla värjättyjä lankoja. Senpä takia oletuksena olikin, että sukkien väri tulisi haalistumaan paljonkin, mutta värinkesto on ollut positiivinen yllätys. 

Uutena sukat löytyvät aiemmasta postauksestani vuodelta 2010. Sukkia on siis käytetty jo neljä vuotta, mutta väri on edelleen kirkas. Ainoastaan pohjasta sukat ovat haalistuneet hankauksen vuoksi.  

Sukkia on pesty monia kertoja pesukoneessakin, mutta silti sukat ovat laiskalta parsijalta ennättäneet kulua puhkikin ennen kuin väri on pettänyt! Sukat ovat muutoinkin olleet kovassa käytössä, niin saapassukkina kuin kotosalla tallustellesakin. Silti ne vaan sitkeästi ovat oranssit, eivätkä värjää esim. alla olevia valkoisia sukkia olleenkaan. 

Huolettomalla mielellä voi siis jatkossakin neuloa sipulilla värjättyjä lankoja. Ja toisaalta virttyväthän kaikki neulokset, jos ne  nyt suoraan auringonpaisteeseen jättää... 

Koukuttaa!

Nyt vähän tuntuisi siltä, että kauan hiljaiseloa viettäneet ideapankki ja innostuskyky ovat heräilemässä tähän päivään. Olen viimeiset puolitoista kuukautta neulonut paljon, mutta neuleet ovat olleet melko perussuorittamista pukinkonttiin. Valmistuneiden joukossa oli toki hienoja värejä, kivoja malleja ja mukavaa perinteistä mutta en jaksanut niitä kuvailla tänne asti. Onpahan varmaa, että säilyvät sitten salaisuutena jouluaattoon asti - jospa joku saaja vaikka lukisi blogiani!?

Olen pitkään etsinyt mattoa keittiööni. Kuten odottaa saattoi, en löytänyt mieleistä. Tämä neito päätti siis, että matonkudetta sitten vaan ostamaan ja maton tekoon. 

Järkevä olisi voinut harkita ihan kutomista, mutta minäpä ajattelin heittää itselleni haasteen ja virkata sellaisen. Kangaspuita minulla ei edes ole, joten helposti luisuttiin valitsemaan virkkuukoukku työvälineeksi. Innostajana toimi alusta alkaen ihana Virkkuri-kirja! Ja minä  kun joskus olen vihannut virkkaamista! 

Kuvassa ensimmäiset kirjovirkkaus-testailuni. Hieman jäivät juoksut löysille, kun en huomannut niitä kiristellä. Helppoa hommaa tekniikkansa puolesta kuitenkin, joten eiköhän se matto saada alkuun näinä päivinä! Värit tulevat olemaan Harmaaseen taittava valkoinen ja tummansininen. Ruskealla tulee ehkä muutama mausteläiskä, mikäli se tulee tuotokseen sopimaan. 

Oijojoi, nyt taitaa olla käsillä kaikin puolin koukuttava projekti!

Neulojan kevät

Tiedättekös, on aika hienoa olla neuloja marraskuussa. Vaikka syksy on pimeimmillään, minulla on ainakin hieman kevättä rinnassa! Siis symbolisella tasolla. Langat huutelevat pussukoista kovempaa kuin pitkään aikaan. Vähän niin kuin luonto keväällä, niin piristeenä toimivat nyt langat.

Tässä on eletty sellaista syksyä, että kevään jälkeen ajattelin, ettei tästä kiireisemmäksi voi mennä. No meni. Mutta nyt on aika vetää hieman henkeä. Sitä pahimman kiireen keskellä suree, että iskeeköhän se neulekipinä enää lainkaan, mutta ihan turha sitä on kaiketi murehtia, sillä iskeehän se -  jahka ehtii.

Neuleinnostuksessani on hieman myös sellaista kevätsiivouksen henkeä. Aloin neuloa muutamien viime kesien aikana kasvivärjättyjä lankoja raitalapasiksi. Niitä tulee ihan sarjatuotantona. En todellakaan tiedä, kuka näitä tulee käyttämään, mutta kiva niitä on neuloa. Värien yhdisteleminen on tässä se suurin ilo. Kasvivärit kun sointuvat yhteen aivan toisin kuin teollisesti värjätyt langat.

Ja se tunne, kun varastoja pitkään täyttäneet langat tulee neulottua viimeistä vyyhtiä myöden... Oijoijoi!

Noh, marraskuun valo nyt on... Tai siis kun sitä ei ole. Varsinkin kun kuvat on otettava sitten vielä iltakahdeksalta... 

Kesän onnea

Koulujen jo alettua ajattelin, että eiköhän tämän kesän blogitaukokin ole jo aika katkaista. Kesä on mennyt ihan huiman nopeasti, enkä ole blogia ehtinyt juurikaan ajatella. Ainoastaan pari kertaa olen katsonut, mitä seuraamissani blogeissa tapahtuu. Tyypillistä minulle: kesällä ei neulominen niin kovin kiinnosta.

Ihan täysin toimettomana en ole koko kesää kuitenkaan ollut, vaan jotakin pientä tuli väkerrettyä. Kaasoilin elokuun alussa ystävän mennessä naimisiin, ja virkkasin juhlapaikan pöytiin sydämet, joissa luki kunkin pöydän numero. Käytännöllisyyden lisäksi sydämet sopivat pöytäkoristeluiden tyyliin kuin morsian sulhaselle. Parittomat numerot olivat punaisia ja parilliset harmaita.

Kovasti oli hieno päivä ja ilta < 3

Kärsivällisyys

Eipä ole kauheasti ollut aikaa neuloa lähiaikoina. Senpä takia ei ole myöskään ollut siihen kovin suurta intoa. Ne hetket, jolloin tulee vaan istuttua telkkarin ääressä ihan ilman mitään lisähommaa, ovat olleet aika vähissä. Olen nykyään yhdistänyt telkkarin katselun ja siivoamisen, koska kummallekaan ei oikein tahdo muuten omaa paikkaa löytyä. 

Olen ihme kyllä tässä vuosien saatossa onnistunut kehittämään kärsivällisyyttäni siinä määrin, ettei tämäkään nyt haittaa. Olen tätä kärsivällisyysteemaista bloggaustakin suunnitellut jo monta viikkoa antamatta sen nousta liian suureksi stressiksi. Ja kun aikansa odotti, niin se into tämän kirjoittamiseenkin tuli aikanaan. 

Kärsivällisyyteni on lisääntynyt huomattavasti myös käsitöiden saralla. Siis silloin, kun huomaa ihan loppusuoralla, että alkuvaiheessa on tullut ihan järjetön virhe tai että jonkin tosi työlään vaiheen jälkee huomaa tehneensä sen ihan päin honkia. Muutamia vuosia sitten, reaktioni meni jotenkin niin, että kiskaisin puikot pois ja viskasin tekeleen sohvan taa. Sen haki sieltä yleensä joku muu kuin minä. 

Mutta mitäpä minä nykyään? Kun huomasin, että miltei puoliksi neulotun puseron yläosan sovituksessa, että lanka ei oikeen sovellu malliin, tyynesti vaihdan lankaa ja aloitan uudelleen ilman suuria raivokohtauksia! Ihan kummallista.

Olen jopa edistynyt niin, että laitoin nopeasti kasvavan salaatin ohella ruukkutomaatin siemeniä itämään! Ja erittäin epätodennäköistä satoakin olisi odotettavissa vasta kuukausien päästä. Ja se kevät! Ihanaa kun se on täällä!

Seepra olohuoneessa

Palasin ihan huomaamattani neulomaan sukkia. Vannoin viimevuotisen haasteeni jälkeen, ettei nyt ihan hetkeen sukkia tarvitse neuloa. Löysin kuitenkin ihanaa lankaa, joka raidoittuu epäsäännöllisiin raitoihin ja siitä se sitten taas lähti. Yhtäkkiä olin neulomassa sukkia. 

Ajattelin, että voisin ottaa tämän vuoden blogiprojektikseni ottaa tavan kertoa itsestäni jonkin neulomiseen liittyvän faktan. Jokaiseen postaukseen ei tarvitse jotakin keksiä, mutta niin kauan kuin ideoita riittää, niin kertoilen neuloja-minästäni täällä blogissa. Otetaan tämä vaikka tällaisena itsensä tuntemaanoppimis -projektina!  Edellisen postauksen marina kuvien lataamisen vaikeudesta olkoon ensimmäinen. 

Fakta numero 2: Neuloin ensimmäiset sukkani yläasteella 14-vuotiaana ja traumatisoiduin niiden pakertamisesta niin, että seuraavan parin neuloin vasta 22-vuotiaana. Ne sukat löytyvät täältä. Siinä välissä kuitenkin tuli tehtyä muutamia paitoja yms. joten neulomisahdistus kohdistui nimenomaan sukkien neulontaan. Sen jälkeen homma onkin lähtenyt täysin käsistä. Luonnollisesti.

Malli: ihan perussukka, hollantilaisella kantapäällä.

Lanka: Sachenmayr Regia Zoofari Color 4-fädig, menekki n. 80g.
Puikot: 2,5mm

Innostuttiin meidän perheessä tästä langasta vähän enemmänkin ja ajateltiin neuloa kaikille tällaiset sukat. Saadaan aikaan sitten söpö seepraperhe. Kaikilla samanlaista raitaa, mutta jokaisella kuitenkin omanlaisensa. Herttasta!

Leitmotif Cardigan

No nyt siitä on kuviakin. Kylläpäs mulla taas kestää tämä kuvien saaminen blogiin... Ensin menee aikaa siihen, että saa jonkun kuvaamaan neuleen, sitten siihen, että löytää kameran liitinpiuhan, sitten siihen, että vaivautuu lataamaan kuvat koneelle, sitten siihen, että katsoo onnistuiko yksikään kuva, ja lopulta siihen, että saa ne ladattua tänne ja kirjoitettua kylkeen pari speksiä. 

Eihän tätä prosessia nyt kovinkaan rankaksi voi sanoa, kaiken kaikkiaan ihan mukaavaa puuhaa - eihän tätä blogiakaan kannattaisi ikäväkseen pitää! Johonkin se aika vain aina vierähtää, kun niitä mukatärkeitä asioita tuntuu piisaavan. Motivaattorina tosin toimii tunne siitä, ettei neule oikein tunnu kokonaan valmiilta ennen kuin kuvat on saatu tänne. 

Viimeistelläänpä siis tämäkin projekti.

Malli: Leitmotif Cardigan, Interweave Knits: Fall 2010.(linkki Ravelryyn)

Lanka: BC Garn Hamilton Tweed 1. Menekki vajaat 10 kerää eli noin 500g.

Puikot: 5mm.

Tämä villatakki oli ensimmäinen "vaakatasossa" neulomani neule, ja metodi on kyllä varsin kätevä. Takin kokoa oli kyllä täysin mahdotonta testata prosessin aikana, ennen kuin kaikki osaset oli saatu yhteen. Onneksi en tällä kertaa lähtenyt soveltamaan omiani ja tekemään niitä kuuluisia mutu-ratkaisuja, koska villatakista tuli juuri sopiva. Muutaman silmukan ehkä kaventaisin olkien päältä, jossa palmikkoneule vaihtuu sielään neuleeseen. Noh, yleensä paitani kiristävät olkapäistä, joten vaihteeksi näinkin. Ja sanomattakin on selvää, että saumattomuus on aina plussaa. 

Fiilis neuleesta on tosi positiivinen ja lankaa oli ihana neuloa. Tosin taitaa käytössä kerätä nyppyjä, kun on niin löyhäkierteistä... Tämäpä jää nähtäväksi. Lankaa jäikin vielä kolme kerää jäljelle, joten tästä voisi tulla ihana panta - sellainen, missä on rusetti!

I-cord

Hyvää uutta vuotta täältäkin suunnasta! 

Uusi vuosi on jo ehtinyt vanheta reilun viikon verran, mutta eiköhän sitä uudeksi silti voi vielä sanoa.

Olen aikaisempina vuosina saanut aikaiseksi kollaasin vuoden aikana tekemistäni töistä, mutta se jää nyt tekemättä. Ensinnäkin, olen vaihtanut tietokonettani vuoden aikana, enkä jaksa kaivaa kuvia arkistojen kätköistä. Toisaalta en myöskään viitsi kopioida niitä blogin postauksista, kun olen ollut melkoisen laiska myös koko viime vuoden: alkuvuoden neuloin pelkästään sukkahaasteeni innoittamana sukkia, ja loppuvuosi oli melkoisen laihaa aikaa neulerintamalla. Sain pari keskeneräistä juttua valmiiksi, mutta neulotut silmukat jäivät varsin vähälle. Kaikenlaista muuta sitä sitten viime vuonna tapahtuikin, joten eiköhän se ihan hyvä vuosi lopulta ollut!

Toivottavasti ehdin tänä vuonna neuloa enemmän. Mitään suuria lupauksia en aio tehdä, mutta jotain uutta voisi vaihteeksi taas kokeilla. Pyrin mahdollisimman paljon hyödyntämään lankavarastoa, sillä siellä on nyt aikast kivoja lankoja odottelemassa.

Olen päässyt jo oikeastaan vauhtiinkin näiden uusien asioiden kanssa: neulon nyt nimittäin villatakkia, jonka vartalo-osa on neulottu vaakatasoon sekä opettelin i-cord -päättelyn. 

Hiki meinasi tosin tulla jo neuloessa, sillä reuna lähti rullaamaan voimakkaasti. Riistin ja yritin vetää takana kulkevaa lankajuoksua tiukemmalle, koska ajattelin sen vetävän reunasilmukkaa kohti nurjaa puolta. Noh, eipä tuo auttanut, joten päättelin kerroksen loppuun ja luotin sileytyksen voimaan. 

Painoin reunaa silitysraudan avulla, ja jätin reunat vielä hetkeksi painon alle. Sehän sitten suoristuikin, vaikka ehkä aavistuksen reuna vielä "lepattaakin". Se saattaa tosin olla langasta johtuvaa, sillä neulos on varsin joustavan oloista. 

Tämä homma saadaan pian valmiiksi, joten pääsette näkemään työn kokonaisuudessaan.