Nyt nämä nimenomaiset langat pelastivat SYTYCK-projektini lankaongelman. Toppi, jonka aion neuloa, olisi Noro Kureyonista aaaaaivan ihku, mutta opiskelijabudetti ei tähän tahdo suostua. Niimpä, lähdin harhailemaan vastaavaa lankaa, ja Cascade 220 wool sieltä sitten mukaan lähti...
Siinä langassa on värikartta aivan loputon, mikä sopi minulle aivan loistavasti. Aion opetella konttineuletta, ja minun makuni mukaan siihen olisi kiva saada eri sävyjä, muttei liian vastakkaisia värejä. Valinnan varaa oli, ja nämä tarttuivat mukaan... Aaaaaivan ihania, ja niiiiin minun näköisiäni:D Onneksi tässä haasteessa ei tarvinnut hypätä oman värikartan ulkopuolelle, vaikka metodi ehkä muuttuukin.
Norossa olisi ollut se hyvä puoli, että väri olisi vaihtunut automaattisesti kerältä. Nyt pitää miettiä, miten toteutan värivaihtelun. Kolmea väriä siis. Ihan sikinsokin, vai kerroksittain?
Aineellinen pääoma on siis hallussa, enää tarvitsee hankkia tietotaitoa:) eli opetella neulomaan konttineuletta. Siihen tehtävään aion uhrata jotain lankavarastosta, voisin aloittaa jonkin huivin, ja neuloa sen loppuun joskus tai nyt.
AINIIN! Valitsemani mallihan on siis tämä.
Tähän voisi sanoa, että tämä projekti etenee juuri niinkuin minulla on tapana toimia yleensäkin. Meillä oli tänään luennolla testi, jossa arvioimme miten meillä on tapana kommunikoida ja suhtautua asioihin. Olen testin mukaan ns. sininen henkilö, joka on harkitseva, perusteleva, looginen, vakava, kriittinen ja tarkka. Aivan kaikki ei tietenkään toteudu jokaisessa tilanteessa, ja joitain omimnaisuuksia tuohon olisi syytä lisätä - mutta karrikoiden.
Siis, olen huono toimimaan spontaanisti, kaikki pitää harkita tarkkaan, miettiä etukäteen monelta kantilta ja olla - tietenkin - kriittinen. Kerran olen jo eksynyt, mutta alati käyvän prosessoinnin kautta ohjauduin oikeille raiteille. Pohdin monia vaihtoehtoja, enkä suinkaan päättänyt heti. Tämä on oleellinen asia: mielipidettä ei ole heti lauottavaksi, vaan kanta on mietittävä tarkasti ja valmiiksi ennen kuin sen sitten pulauttaa ulos. On annettava aikaa pohtia, ja sitähän nämä Hollywood-viikot ovat, joten kiitos niistä:D
Tästä mielikuvituksen puutteesta kärsin aina kun osallistun tällaiseen projektiin. Olen levollinen ja onnellinen, kun suunnitelmat ovat selvillä ja tehtynä. Ajaudun paniikkiin, jos minut lennosta laitetaan tekemään jotakin ilman ennakkosuunnitelmaa. Nyt voin siis sanoa, kun suunnitelmani sytyckiä varten on toteuttamista vaille valmiit, niin olo on levollinen ja voin nauttia haasteesta täysin rinnoin.
Hih, taidat olla aivan päinvastainen kuin minä. Tai en tiedä, osaan minäkin parhaimmillani olla looginen ja järjestelmällinen, mutta minulla asiat, varsinkin neuleet, toteutuu vähän miten sattuu. Visioin jotain päässäni, visio ja suunnitelmat, lankavalinnat ja vähän kaikki muuttuu koko ajan, ja lopultakaan en välttämättä toteuta yhtään mitään...
VastaaPoistaMutta onnea haasteeseen! Hienoa, että jollakin on selvät sävelet. :)