Tanssikenkäni

Minun neuomisnurkkaukseni näyttää tältä:

Ja siinähän se sytyc-neulekin makaa.
Sohva on peritty isovanhemmilta ja nyt se on päässyt kunniatehtävään opiskelija-asuntooni. Se toimii neulomispaikkana, ruokailupaikkana (en jaksa istua ruokapöydässä yksin, kun sohvalla voi samalla katsoa vaikka telkkaria), ja se toimii myös vuodesohvana aina silloin tällöin luonani vieraileville ystävilleni. Se on siis paljon muutakin kuin sohva. Ainiin! säilytän siinä aika usein myös vaatteitani:DD
 Sen syövereistä on etsitty milloin sukkapuikkoa, milloin neulaa, milloin mittanauhaa ja milloin mitäkin. Mutta on se vaan hyvin neulojaansa palvellut, ei voi moittia, kun ikääkin alkaa olla jo melkoisesti.

Sohvan vieressä tärkeää virkaa toimittaa lipasto. Sillä lepääkin aivan mahtava lamppu, jossa on kolme eri kirkkausastetta. Se helpottaa paitsi pimeiden iltojen neulomista  mutta myös pilkkopimeitä aamuja, kun voi alottaa heräämisen sillä himmeimmällä valoasteella, eikä sokeudu ensitöikseen aamulla.  


Sohvalla on neuleen lisäksi puikkolaatikkoni, jonka pappa teki minulle. Nyt on pitkät puikot turvassa katkeamiselta, kun niillä on jykevä laatikko turvana. Sielä säilyy myös kauheen  mukavasti sakset ja pienet neulat ymsyms. Jalkoja lämmittää tarvittaessa itse yläasteella ommeltu inatrsiahuopa. Kiva kun on käsistään taitavia pappoja! Se on tehny mulle tänne asuntoon myös kolme pikkusta kahden laatikon lipastoakin!

Huomaa kuvan alalaidassa mokoma aineisto, joka kaventaa neulomisaikani tällä hetkellä vain suosikkisarjojeni katselun yhteyteen sekä luentoihin... Noh, nyt on sekin sivurojekti jo hyvällä mallilla, ja näyttää että tästä syksystä selvitään huonoista ennakkolaskelmista huolimatta.