Ystävä kelmuun.

Kun on sopivasti ilta vapaata, kaapista löytyy pukupussi, kelmua, ilmastointiteippiä pari rullaa ja torson täydeltä sulaa hulluuttaa niin lopputulos on tämä.

Ohjeet oman näköistorson tekemiseen saatiin virolaisesta Käsityö-lehdestä. Lehteä selatessani innostuin moisesta puuhasta, sillä olin juuri samana päivänä koittanut itselleni mittailla neuletakin pituutta ja hihan korkeutta, ja mennyt siinä samalla jo moneen kertaan solmuun. Ajatus henkilökohtaisin mitoin tehdystä mallinukesta tuntui siis hyvin tarpeelliselta. Nyt ompeluksien ja neulomuksien oikean koon löytäminen on paljon helpompaa, kun voi niitä sovittaa ensin torson päälle. Ei se kaikkivoipainen ole, mutta havaitsimme tämän jo hyödylliseksi mm. kaavojen koon tarkistamiseen.

Ensin puetaan päälle pukupussi ja peitetään kaula kelmulla. Sitten aloitetaan ilmastointiteipillä vuoraaminen rinnan alta alaspäin, aina niin pitkälle kuin pukupussia riittää. Sen jälkeen täytetään yläosa. Vuorataan uusi kerros. Ja sitten vielä kolmas. Aikaa tähän ensimmäisellä kerralla sujahti reilu tunti, joten aivan pahimmassa helteessä tähän ei kannata ryhtyä. Ilma kun ei kolmen teippikerroksen alla kierrä kovinkaan tehokkaasti. 

 Kuvat on siskon torson tekovaiheista. Tämä meni hieman harjoitellessa, mutta toinen valmistettiin jo varmemmin ottein! Suosittelen.

 Päältä teippi otetaan pois niin, että taakasaumaa pitkin leikataan melkein alas asti, hypätään ulos torsosta ja sitten liimataan sauma uudelleen kiinni. Niskaan laitetaan yksi leveä henkari tukemaan olkapäälinjaa ja henkarista torson saa myös kätevästi roikkumaan. Prosessin aikana kunnon naurut on myös taattu - viimeistään torson täyttövaiheessa. Sitä joutuu käsiksi sen tosiasian kanssa, että kuinka monta tyynyllistä vanua omaan takapuoleen meneekään.

Nyt kaapissani asuu ilmastointiteipistä tehty torso, joka näyttää epäilyttävästi minulta.