Kesän onnea

Koulujen jo alettua ajattelin, että eiköhän tämän kesän blogitaukokin ole jo aika katkaista. Kesä on mennyt ihan huiman nopeasti, enkä ole blogia ehtinyt juurikaan ajatella. Ainoastaan pari kertaa olen katsonut, mitä seuraamissani blogeissa tapahtuu. Tyypillistä minulle: kesällä ei neulominen niin kovin kiinnosta.

Ihan täysin toimettomana en ole koko kesää kuitenkaan ollut, vaan jotakin pientä tuli väkerrettyä. Kaasoilin elokuun alussa ystävän mennessä naimisiin, ja virkkasin juhlapaikan pöytiin sydämet, joissa luki kunkin pöydän numero. Käytännöllisyyden lisäksi sydämet sopivat pöytäkoristeluiden tyyliin kuin morsian sulhaselle. Parittomat numerot olivat punaisia ja parilliset harmaita.

Kovasti oli hieno päivä ja ilta < 3

Kärsivällisyys

Eipä ole kauheasti ollut aikaa neuloa lähiaikoina. Senpä takia ei ole myöskään ollut siihen kovin suurta intoa. Ne hetket, jolloin tulee vaan istuttua telkkarin ääressä ihan ilman mitään lisähommaa, ovat olleet aika vähissä. Olen nykyään yhdistänyt telkkarin katselun ja siivoamisen, koska kummallekaan ei oikein tahdo muuten omaa paikkaa löytyä. 

Olen ihme kyllä tässä vuosien saatossa onnistunut kehittämään kärsivällisyyttäni siinä määrin, ettei tämäkään nyt haittaa. Olen tätä kärsivällisyysteemaista bloggaustakin suunnitellut jo monta viikkoa antamatta sen nousta liian suureksi stressiksi. Ja kun aikansa odotti, niin se into tämän kirjoittamiseenkin tuli aikanaan. 

Kärsivällisyyteni on lisääntynyt huomattavasti myös käsitöiden saralla. Siis silloin, kun huomaa ihan loppusuoralla, että alkuvaiheessa on tullut ihan järjetön virhe tai että jonkin tosi työlään vaiheen jälkee huomaa tehneensä sen ihan päin honkia. Muutamia vuosia sitten, reaktioni meni jotenkin niin, että kiskaisin puikot pois ja viskasin tekeleen sohvan taa. Sen haki sieltä yleensä joku muu kuin minä. 

Mutta mitäpä minä nykyään? Kun huomasin, että miltei puoliksi neulotun puseron yläosan sovituksessa, että lanka ei oikeen sovellu malliin, tyynesti vaihdan lankaa ja aloitan uudelleen ilman suuria raivokohtauksia! Ihan kummallista.

Olen jopa edistynyt niin, että laitoin nopeasti kasvavan salaatin ohella ruukkutomaatin siemeniä itämään! Ja erittäin epätodennäköistä satoakin olisi odotettavissa vasta kuukausien päästä. Ja se kevät! Ihanaa kun se on täällä!

Seepra olohuoneessa

Palasin ihan huomaamattani neulomaan sukkia. Vannoin viimevuotisen haasteeni jälkeen, ettei nyt ihan hetkeen sukkia tarvitse neuloa. Löysin kuitenkin ihanaa lankaa, joka raidoittuu epäsäännöllisiin raitoihin ja siitä se sitten taas lähti. Yhtäkkiä olin neulomassa sukkia. 

Ajattelin, että voisin ottaa tämän vuoden blogiprojektikseni ottaa tavan kertoa itsestäni jonkin neulomiseen liittyvän faktan. Jokaiseen postaukseen ei tarvitse jotakin keksiä, mutta niin kauan kuin ideoita riittää, niin kertoilen neuloja-minästäni täällä blogissa. Otetaan tämä vaikka tällaisena itsensä tuntemaanoppimis -projektina!  Edellisen postauksen marina kuvien lataamisen vaikeudesta olkoon ensimmäinen. 

Fakta numero 2: Neuloin ensimmäiset sukkani yläasteella 14-vuotiaana ja traumatisoiduin niiden pakertamisesta niin, että seuraavan parin neuloin vasta 22-vuotiaana. Ne sukat löytyvät täältä. Siinä välissä kuitenkin tuli tehtyä muutamia paitoja yms. joten neulomisahdistus kohdistui nimenomaan sukkien neulontaan. Sen jälkeen homma onkin lähtenyt täysin käsistä. Luonnollisesti.

Malli: ihan perussukka, hollantilaisella kantapäällä.

Lanka: Sachenmayr Regia Zoofari Color 4-fädig, menekki n. 80g.
Puikot: 2,5mm

Innostuttiin meidän perheessä tästä langasta vähän enemmänkin ja ajateltiin neuloa kaikille tällaiset sukat. Saadaan aikaan sitten söpö seepraperhe. Kaikilla samanlaista raitaa, mutta jokaisella kuitenkin omanlaisensa. Herttasta!

Leitmotif Cardigan

No nyt siitä on kuviakin. Kylläpäs mulla taas kestää tämä kuvien saaminen blogiin... Ensin menee aikaa siihen, että saa jonkun kuvaamaan neuleen, sitten siihen, että löytää kameran liitinpiuhan, sitten siihen, että vaivautuu lataamaan kuvat koneelle, sitten siihen, että katsoo onnistuiko yksikään kuva, ja lopulta siihen, että saa ne ladattua tänne ja kirjoitettua kylkeen pari speksiä. 

Eihän tätä prosessia nyt kovinkaan rankaksi voi sanoa, kaiken kaikkiaan ihan mukaavaa puuhaa - eihän tätä blogiakaan kannattaisi ikäväkseen pitää! Johonkin se aika vain aina vierähtää, kun niitä mukatärkeitä asioita tuntuu piisaavan. Motivaattorina tosin toimii tunne siitä, ettei neule oikein tunnu kokonaan valmiilta ennen kuin kuvat on saatu tänne. 

Viimeistelläänpä siis tämäkin projekti.

Malli: Leitmotif Cardigan, Interweave Knits: Fall 2010.(linkki Ravelryyn)

Lanka: BC Garn Hamilton Tweed 1. Menekki vajaat 10 kerää eli noin 500g.

Puikot: 5mm.

Tämä villatakki oli ensimmäinen "vaakatasossa" neulomani neule, ja metodi on kyllä varsin kätevä. Takin kokoa oli kyllä täysin mahdotonta testata prosessin aikana, ennen kuin kaikki osaset oli saatu yhteen. Onneksi en tällä kertaa lähtenyt soveltamaan omiani ja tekemään niitä kuuluisia mutu-ratkaisuja, koska villatakista tuli juuri sopiva. Muutaman silmukan ehkä kaventaisin olkien päältä, jossa palmikkoneule vaihtuu sielään neuleeseen. Noh, yleensä paitani kiristävät olkapäistä, joten vaihteeksi näinkin. Ja sanomattakin on selvää, että saumattomuus on aina plussaa. 

Fiilis neuleesta on tosi positiivinen ja lankaa oli ihana neuloa. Tosin taitaa käytössä kerätä nyppyjä, kun on niin löyhäkierteistä... Tämäpä jää nähtäväksi. Lankaa jäikin vielä kolme kerää jäljelle, joten tästä voisi tulla ihana panta - sellainen, missä on rusetti!

I-cord

Hyvää uutta vuotta täältäkin suunnasta! 

Uusi vuosi on jo ehtinyt vanheta reilun viikon verran, mutta eiköhän sitä uudeksi silti voi vielä sanoa.

Olen aikaisempina vuosina saanut aikaiseksi kollaasin vuoden aikana tekemistäni töistä, mutta se jää nyt tekemättä. Ensinnäkin, olen vaihtanut tietokonettani vuoden aikana, enkä jaksa kaivaa kuvia arkistojen kätköistä. Toisaalta en myöskään viitsi kopioida niitä blogin postauksista, kun olen ollut melkoisen laiska myös koko viime vuoden: alkuvuoden neuloin pelkästään sukkahaasteeni innoittamana sukkia, ja loppuvuosi oli melkoisen laihaa aikaa neulerintamalla. Sain pari keskeneräistä juttua valmiiksi, mutta neulotut silmukat jäivät varsin vähälle. Kaikenlaista muuta sitä sitten viime vuonna tapahtuikin, joten eiköhän se ihan hyvä vuosi lopulta ollut!

Toivottavasti ehdin tänä vuonna neuloa enemmän. Mitään suuria lupauksia en aio tehdä, mutta jotain uutta voisi vaihteeksi taas kokeilla. Pyrin mahdollisimman paljon hyödyntämään lankavarastoa, sillä siellä on nyt aikast kivoja lankoja odottelemassa.

Olen päässyt jo oikeastaan vauhtiinkin näiden uusien asioiden kanssa: neulon nyt nimittäin villatakkia, jonka vartalo-osa on neulottu vaakatasoon sekä opettelin i-cord -päättelyn. 

Hiki meinasi tosin tulla jo neuloessa, sillä reuna lähti rullaamaan voimakkaasti. Riistin ja yritin vetää takana kulkevaa lankajuoksua tiukemmalle, koska ajattelin sen vetävän reunasilmukkaa kohti nurjaa puolta. Noh, eipä tuo auttanut, joten päättelin kerroksen loppuun ja luotin sileytyksen voimaan. 

Painoin reunaa silitysraudan avulla, ja jätin reunat vielä hetkeksi painon alle. Sehän sitten suoristuikin, vaikka ehkä aavistuksen reuna vielä "lepattaakin". Se saattaa tosin olla langasta johtuvaa, sillä neulos on varsin joustavan oloista. 

Tämä homma saadaan pian valmiiksi, joten pääsette näkemään työn kokonaisuudessaan.

Into palasi taloon

No jopas vierähti taas tovi edellisestä postauksesta. Olen kyllä kovasti neulonut, mutta lähinnä sellaista rutiinijuttua ja tonttutouhua. Lapasia syntyi liukuhihnalta enkä jaksanut niistä edes ottaa kuvia marraskuun pimeyden keskellä. Pakkasin langat muovipussiin ja nappasin sieltä aina materiaalin seuraavaan projektiin edellisen valmistuttua. Sellainen on mekaanista touhua: kaikki hauskuus, kuten Ravelryn ohjetietokannan selailu, haaveilu ja suunnitelmien tekeminen jää kokonaan välistä. 

Minulle tuli alksyksystä sisustusinto, ja makkarin värimaailma muuttui. Kaiken muun sain sovellettua vanhasta tai ostettua sopuhintaan kaupasta, mutta en löytänyt sopivan värisiä sohvatyynyjä. Siispä marssin lankakauppaan, ja johan alkoi löytyä. Aloin hirveällä innolla virkata palasia tyynyihin, mutta tämä homma jäi kiireisempien asioiden tieltä kesken. Olen koko syksyn pedannut sänkyyni kaksi tylsää ja väärän väristä tyynyä, mutta nyt tämäkin asia laitetaan kuntoon. 

Värit on kerta kaikkiaan niin ihanat ja yhdessä ah, niin täydelliset. Kyllä kelpaa virkata.

Lanka on Pirkanmaan kotityön ohuempaa Pirkka-lankaa ja palasen malli on nimeltään Afrikan kukka. Ajattelin tehdä kaksi tyynyä: vaihdan turkoosin ja punaruskean paikkaa, kun en osannut päättää kummin päin ne sopisivat paremmin. Ja kun en osaa päättää, otan molemmat. Ongelma ratkaistu.

Syksyn värit

En ole ainoa, joka on huomannut tämän syksyn väriloiston. Olen miettinyt, että enkö ole huomannut moista aikaisempina vuosina ja onko nyt vain tullut liikuttua enemmän ulkosalla. Laajempaan mielipiteeseen nojaten: on tämän syksyn kaunis ruska kuitenkin harvinaisen kaunis. 

Olen harrastanut uuden autottoman tilanteeni vuoksi aiempaa enemmän pyöräreissuja, ja olen ääneen huokaillut väriloiston lisäksi ihania usvaisia syysilmoja. Ehdin eilen vielä nappaamaan pari kuvaakin: täällä kun jo lehdet ovat melkein pudonneet.

syksyn satoa parvekkeella

Neulerintamallakin mennään syksyisien värien linjalla. Koukulla on jonkinlaisen tuubikaulurin tekele. Tiedä tosin, mitä siitä lopulta sitten tulee.