Tämän huivin tekoa olen suunnitellut jo pitkään, ja ostin langatkin tähän kesällä Dropsin talvilankojen alesta. Tykkään:)
Malli: Andrea's Shawl, (ravlink)
Lanka: Garnstudio Drops Alpaca
Puikot: 4mm
Tänä syksynä olen jopa saanut joitain kauan suunniteltuja projekteja valmiiksi asti. Ja huomionarvoista on, että langatkin on omasta varastosta, eikä juuri kaupasta ostettuja. Näinhän on pitänyt toimia jo jonkin aikaa, mutta nyt lankalaatikon pienennys on lähtenyt aktiivisesti käyntiin. Nyt ei oikein edes tee mieli ostaa uusia, kun itsellä on melko paljon materiaalia. Tämä trendi on erittäin tervetullut, sillä sivun oikeasta laidasta näkyy, että lankavarasto on tänä vuonna hieman pyrkinyt kasvamaan...
Taustana on muuten kotipaikkani pihalla oleva vanha kivinavetta. Se on ollut tyhjillään jo vaikka kuinka kauan, mutta on se aika mieletön... Kunnostamista vaan kovasti kaipaisi.
Huivin seuraksi aion neuloa ruskean baskerin. Mallikin on valmiina. Tehtiin löytö akateemisen hyllystä: Tyyliä puikoilla, jossa on yksinkertaisia ja kauniita ohjeita asusteisiin. Nyt on kuitenkin pari villatakkia seuraavina projekteina. Langat omasta laatikosta? kyllä. Tarpeeseen? kyllä!
Aion siis osallistua SYTYCK-kisaan!
Katsotaan nyt, mille aluevaltauksille minä joudun/saan lähteä! :)
Kesäneule valmistui parahiksi syksyn tullessa. Kesäneule tämä on siksi, että tämä oli Ravelryn Lankalaatikon kesäneuleprojekti. Suunnitelma alkukeväästä oli, että tämä lämmittäisi kesäiltoina. Kesä ei kuitenkaan ollut kovinkaan aktiivista neulomisaikaa, joten nyt tämä on syysiltojen lämmikkeenä(mitä todella tarvitaan, sillä ulkona on todella kylmä).
Malli: Raspy, by Kim Hargreaves (Denim People-kirjasta)
Lanka: Rowan Denim, 500g eli 10 kerää.
Puikot: 4mm
Lankaa on todella mielenkiintoista neuloa, sillä kädet värjäytyivät aivan sinisiksi. Langasta lähtee voimakkaasti väriä ennen ensimmäistä pesua. Neuloin tämän vaaleilla puupuikoilla, jotka ovat tällä hetkellä kauniisti liukuvärjätty siniseksi...
Lanka myös kutistuu hieman, joten kappaleet pestään pesukoneessa ennen yhdistämistä. Samalla ylimääräinen irtoväri lähtee pois.
Neule on kaikessa yksinkertaisuudessaan käytännöllinen ja minun tyyliseni. Hieman eloa sileään neuleeseen tuo langankierroilla tehdyt silmukkapaot. Paljoa ei tarvita, niin neuleen ilme muuttuu hieman eloisammaksi. Jokaisen kappaleen yläreunaan piti tehdä kuvassa näkyvät silmukkapaot, mutta tein ne vain etukappaleeseen, sillä halusin takakappaleesta sielän ja siistin. Toki helmassa silmukkapaot ovat, samoin kuin hihojen suussa.
Helmasta olisi voinut tehdä aavistuksen pidemmän, sillä tykkään pitkistä paidoista. Tosin pituutta oli vaikea arvioida, koska en tiennyt paljonko neule kutistuu pesussa ja mihin suuntaan. Noh, pitkä toppi alle, niin hyvä se on.
Ostin syksyn kunniaksi itselleni Knit Pron pyöröpuikkosetin, ja sieltä taidan nyt kaivaa puikot alpakkahuivia varten... Syksyn sateisissa päivissä parasta on, että neulominen maistuu vielä paremmalta. Antaa siis sataa vaan.
Ei suinkaan. Vaikka ehkä maailman rumimmat kuitenkin...:p
Nämä ei siis ole minulle tarkoitetut, vaan neuloin "Vihreiden sisarten" kampanjaan yhdet sukat palvelukseen astuville sotilaille - Eli sukkia viluisille tuntemattomille sotilaille.
Lankana on Novitan 7 veljestä ja malli on ihan perus sieltä vyötteen takaa. Nelosen puikoilla neuloin ja enpä ole sitten yläasteen näin isoilla puikoilla sukkia tehnyt. Nykyisin ohuempia sukkalankoja suosivalle tulos on ihan hirveä möntti, mutta toivottavasti lämmittää jonkun viluisia varpaita ens talvena... Työ kyllä eteni joutuisasti, mutta en silti luovu 2,5mm sukkapuikoista:D
Raspy-nuele on myös valmis, mutta esittelen sen viikonloppuna jahka saan sen kuvattua.
Eilen oli ensimmäinen luentokin jo, joten syksy on virallisesti alkanut. Olen taas täynnä uutta innostusta opiskeluun, sillä tästä vuodesta on tulossa huimasti erilainen kuin edellisistä. Työntäyteinen mutta erilainen.
Tampereelle avataan lisäksi tämän kuun aikana Lankamaailma Nordia toimipiste, joten paaaaljonpaaaaljon lankaa on myös luvassa^^) Kesä on ollut neulomisen saralla melko hiljaista, mutta eiköhän tämä tahti tästä taas kiristy...
Kohta pidetään kissanristiäisiä, sillä ollaan vihdoin päästy sopuun suloisuuksien nimistä. Ne ovat siis Rukki ja Lirppu, kuten otsikkokin kertoo. Just kun keksittiin hyvät nimet, niin jollakin oli aina pahoja konnotaatioita niistä nimistä (jos naapurissa on lapsuudessa asunu ärsyttävä Paavo-pappa ei sitä halua kissalleen nimeksi). Päädyimme siis nimiin, jotka muistuttavat kissoja jotenkin, eikä siis ihmisten nimiä.
Rukkihan tulee puhtaasti siitä, että hän on kova kehräilijä. Se saattaa sammua kesken leikkien esim. sohvalle ja kehrää siinä sitten nukkuessaan. Asennot on myös aina tällasia: aina ei voi muistaa missä yksi jalka roikkuu...
Lirppu sai nimensä ulkomuodostaan. Sillä on todella suuret korvat ja pää, mutta muuten se on vielä kovin hintelä (Rukki varmasti syö puolet Lirpunkin ruuista vaikka koitetaan valvoa).
Kävely on sellasta lieraamista ja se heittelee hassusti takajalkojaan juostessaan. Lirppua on myös vaikea kuvata, sillä se jättää Rukin päikkäreihin verrattuna puolet väliin ja mun tasosella kameralla harvoin ehditään mukaan tähän menoon.
Mun neulominen on edelleen hauskaa puuhaa näillekin. Käytössä on nyt pitkät puikot ja niiden päät on mitä mielenkiintoisimmat sivulla heiluessaan. Neule ei juurikaan edisty, kun toinen on lankakerän kimpussa ja toinen tappaa puikkoa....
Jep.
Ei auta kun odotella näitä hetkiä.
<3
Parin päivän aikana täällä ei ole lanka paljoakaan puikoilla soljunut, vaan sen kanssa on juostu ympäri taloa. Meille on nimittäin tullut karvaista perheenlisäystä.
On tietysti aina helpotus, että lapsetkin pitävät langoista. Kuten kuvasta voi päätellä puikoilla on Raspy Rowanin Denimistä. Pelkäsin, että kohta suupielet on siniset, kun lankaa oli äärimmäisen mukava saalistaa.
Tälle kelpaa rapsutukset, eikä vierasta ihmisiä yhtään. Rukki menee päälle aina kun sormella hiemankin hipaisee. Tästä rukista ei tule lankaa, mutta rutkasti hyvää mieltä kuitenkin. Sama se kumpaa rapsuttaa, niin tämä on silti se, joka kehrää.
Johdot ovat luonnostaan äärimmäisen mielenkiintoisia. Meillä nykyisin yhteys katkeaa hieman useammin televisiosta kuin olisi tarve.
On ne kyllä niiiiiiin sulosia ja söpösiä, ettei nyt neuleet kauheesti edisty. Olen kuitenkin jo etukappaleen saanut aikaiseksi Raspyyn ja takakappalekin on ihan hyvässä vauhdissa. Yleisurheilun EM-kisat ehkä auttaa tässäkin asiassa.
Nyt palataan kissamaisiin tunnelmiin^^)
Värjätty on vieläkin. Nyt alkaa mennä sekaisin, että mitä olen tänne jo laittanut näkyville ja mitä en. Tosin alkaa mennä jo sekaisin, että mitä on edes värjätty.
Noh, olen ainakin jatkanut tutustumista kokenilliin.
Kokenillista violettia sai alunalla, mutta laitoin alunan lisäksi viinikiveä, niin tulos on aniliininpunainen. Vasemmalla on ensimmäisenä värjätty (200g Gjestalin Maijaa) ja keskellä kokenillin jäkiväri (100g Gjestalin Maijaa). Oikealla on kokenillin jälkiväristä puolet ja krapin jälkiväri ( 200g Gjestalin Maijaa)
Kokenilli ja krappi antavat todella voimakkaasti väriä, joten testasimme, kuinka kauan väriä kiinnittyy lankoihin. Oikealla 2. jälkiväri ( 150g Gjestalin Maijaa) ja vasemmalla 3. jälkiväri (200g Gjestalin Maijaa). Vaikka lankaakin oli 150-200g väriä tarttui vielä hyvin, eikä värjäyserien välillä ole kovinkaan suurta eroa. Saatiinpahan vaaleanpunaista kun sitä haettiin, tosin sitä piti odottaa 3. jälkiväriin asti. Eli yhdellä liemellä värjättiin siis neljä kertaa, joten varsinkaan kokenillin lientä ei ensimmäisen tai toisenkaan värjäyksen jälkeen kannata vielä heittää pois.
Toinen erä kokenillia. Nyt alunalla violettia ja jälkivärissä oli viimekesäinen epäonnistunut marjoilla värjätty erä Nallea tai vastaavaa. lanka on kuvassa ylhäällä oikealla. Tulos tajuttoman hieno harmaa! Ikinä ei tiedä mitä tulee, kun laittaa pataan jotain muuta kuin valkoista. Sitten jälkiväreillä punaista.
Oranssin sävyjä saatiin taas krapista. Vasemmalla on krapilla värjättyä 100% villaa, samaan aikaan liemessä oli myös Maijaa 150g. Keskellä on ihanaakin ihanampaa oranssiin menevää keltaista, jota syntyi krapin ja sipulinkuorten jälkiväristä (200g Maijaa). Sipulin jälkiväriä on suurin osa, sillä krappia käytettiin edellä mainittuihin punaisiinkin. Oikealla on sitten sipulin kuorilla värjätty 200g Maijaa.
Värikartasta uupui ruskeaa, joten pataan joutui männyn ja kanervan oksia.Vasemmalla on männyn neulasilla ja oksilla värjätty 200g Maijaa ja oikealla kanervan varvuilla värjätty 300g Maijaa.
Ruskeaa, tai jossakin valossa myös vihreää, lankaa tuli punasipulin kuorista. Lankana Gjestalin Maija 150g.
Ja punasipulin jälkiväriin laitettiin enemmän kokeilutasolla olevaa, eli solmubatiikkilankoja. Kierrettiin lanka piukkaan vyyhdin ympärille, ja tulos on tämä:) Äidillä on puikoillakin jo toinen, joten voin täällä esitellä millaista jälki on jahka valmistuu.
Padasta on lisäksi ollut sananjalkaa. Kamera vääristi värejä niin paljon, etten edes ladannut niitä tänne. Kuitenkin ensimmäisellä värjäyskerralla tulos oli vihreää, vaikka ruskeaa haettiin. Kuparivihtrilliä oli siis langan määrään nähden varmaankin liian vähän. Jälkiväristä tulikin sitten jo ruskeaa. Vaikka vihreää ei haettukaan, tuli siitä yksi parhaista vihreistä mitä ollaan saatu aikaan. Sananjalkaa on lisäksi helppo kerätä, koska varret ovat niin kookkaita ja helppoja havaita.
Äiti kävi kesälomareissulla Pohjanmaan suunnalla ja toi tuliaisiksi Dropsin kesäalesta Bomull-Liniä ja Liniä. Kesäneuleita pellavasta ja puuvillasta siis tiedossa - joskus.
